Tytön kanssa tuli sattumalta perjantaina kotimatkalla puhetta vaihtelusta oppitunneilla. Se on kuulema kiva, kun opettaja näyttää joskus jonkun videon, kertoo jotakin vitsikästä opettamisen välissä tai teettää vaikka jonkinlaisen ryhmätyön. Tyttö tosin jatkoi juttua omasta listastaan arvioimalla, että vaikka ne ryhmätyöt on aina kivoja, niitä tehdessä menee aina kaksinkertaisesti aikaa eikä sittenkään voi olla ihan varma, että on oikeasti oppinut kaikkea, mitä oli tarkoitus oppia.
Tänä aamuna huomasin Ylen sivuilla tämän artikkelin. Se yhdistyi hyvin muutamiin viime aikaisiin keskusteluihin, joita on ollut pinnalla koulutusjuttujen suhteen. Olen samaa mieltä siitä, että on ihan hyvä miettiä, miten oppilaat voidaan kohdata yksilöinä ja kohdistaa sitä kautta opettamista paremmin. Myös opiskelutaidot ovat ehdottomasti tärkeämmät kuin esim. ulkoluku tai turhien yksityiskohtien opiskelu. En ole kuitenkaan varma siitä, kannattaako opiskelutaitoja ja sisältöjä ajatella toistensa vastakohtina, kuten tässä ja vastaavissa keskusteluissa usein tuntuu käyvän. Joka alaan (ja ihan yleissivistykseenkin) ja aineeseen kuuluu jonkinlainen perusrakenne, mikä koostuu tietyistä käsitteistä ja teorioista. Sen sijaan, että nippelitietoa tarvitsisi varsinaisesti päntätä, osa siitä on kuitenkin hyödyllistä käsitteiden ja teorioiden havainnollistamiseksi. Jos käsitteet ja teoriat kattavat "tietosisällöt" ajatellaan lähes tarpeettomaksi, niin lopputuloksena voi olla aika hajanainen kokoelma palasia, jotka eivät välttämättä yhdisty koululaisen/opiskelijan mielessä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ollenkaan, ei vaikka niitä kuuluisia tiedonhakutaitoja olisikin. Monien kokonaisuuksien selvittäminen omin avuin on sen verran työlästä ja aikaa vievää, että en tiedä, voiko sellaista vastuuta sysätä opettajalta oppilaalle. No, ehkä kukaan nyt ei ihan täysin tietosisältöjen tärkeyttä kiistäkään, eikä tuo artikkelikaan opettajia vastuusta vapauta. Silti ajattelisin, että ehkä keskustelussa ehkä hyödyttäisiin enemmän siitä, että molemmista näkökulmista poimittaisiin parhaat palat sen sijaan, että niitä pidettäisiin toistensa vastakohtina.
Mielestäni ideaali tilanne olisi, että sopiva määrä tietosisältöä tukisi opiskelutaitojen kehitystä ja samalla opiskelutaidot auttaisivat lisäämään syvempien tietosisältöjen löytämistä ja hallintaa. Vaikka tiedon maailma on nykyään aiempaa pirstaloituneempi, niin tiedon puute tuskin tässäkään yhteiskunnassa on kenenkään eduksi, ei vaikka googlaamalla voikin periaatteessa ainakin löytää mitä tahansa.
----
When I picked up our daughter from school on Friday, she told me on the way home that she really enjoys it when a teacher shows a film clip or tells something funny at some point of the lesson. She also said that e.g. group projects are fun. Then she took a deep breath and continued that such things do take two times more time to complete than if the teacher taught the material himself/herself. Besides, she said, I can never be sure whether my group has actually covered all the material correctly.
This morning I read an article in the Finnish website about new developments in the public schools. There was obviously more to the content, but the point was that the plan is to treat pupils as individuals by matching their learning to the levels of individual progress. This requires teachers to spend more time teaching smaller groups and provide appropriate challenges from a child to child. I agree that there's certainly a point to all that. What frustrates me though is that the discussion seems to be largely based on the idea that content and learning skills are defined as opposites. This is reflected by sayings like "there is no need to learn details because it is more important to develop learning skills," etc. When I think about different subjects on my field, I am aware of that each subject has its particular structure and a certain set of concepts that must be mastered in order to operate meaningfully in that subject area. While I'm all about promoting good learning skills, I can't see a way around providing some foundational content. Though I agree that e.g. memorizing random details is unnecessary, some of the structures and concepts are best understood when some details are provided as examples. Besides, trying to figure out structures of the subject on one's own can take lot of time and demand extraordinary efforts on the part of the student until they begin to form a coherent picture. I'm not convinced it would be entirely beneficial to anybody.
Therefore, rather than juxtaposing contents and learning skills, a better balance could perhaps be found somewhere in a combination of beneficial aspects of both elements. I believe that in an ideal situation appropriate amount of content can support the development of learning skills, and in turn, the learning skills can help to increase the amount of content that will be masterered. Though admittedly the world of information has become rather fragmented, I'm still not sure we should leave it entirely up to google&co. to fill in all the gaps.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti