Niin siinä nyt sitten kävi, että talvisäilytyksessä ollut suuri hortensia oli joutunut joidenkin ötökköjen valtaamaksi. Myrkytyspuuhat eivät oikein innostaneet, joten roskikseenhan se meni. Kyllähän oikeat viherpeukalot varmasti saisivat sellaiset lähtemään, mutta minä ajattelin, että ehkä se on viisaampaa laittaa myrkkyyn kuluvat rahat mieluummin uuteen kasviin. Pitikin sattua. Se hortensia sentään kuitenkin kesti kaksi vuotta, joten oli sekin jo jotakin. Täytyy varmaan valita uusi samanlainen.
Ilmeisesti nuo opiskelujutut vievät hieman melankolisiin tunnelmiin. Olen jo päivä- ja kirjakaupalla lukenut siitä, miten kirjallisuudessa puhutaan menneestä ajasta. Miten menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus liittyvät toisiinsa? Onko menneisyys tapahtuma, jakso vai tietty hetki? Onko historian ja kuvitteellisen tekstin aika erilaista? Ja miten menneisyys kertautuu vertauskuvallisesti nykyisyydessä, kun muistelemme historiaa eläytymällä siihen uudestaan? Entä muuttuuko menneisyys aina, kun joku sitä ajattelee, koska jokainen yksilö kokee menneisyyden hieman eri tavalla...
No, sitten olikin kiva, kun hain tytön koulusta ja pidimme yhdessä pienen tauon katsomalla yhden pätkän Downton Abbeytä. Hovimestari Carson sanoi siinä hyvin taloudenhoitaja rouva Hughesille: "The business of life is the acquisition of memories." Niin se on, muistoja kertyy ja se on hyvä se. Tänään nimittäin toivoin hiljaa mielessäni pariinkin kertaan, että kaikki aina säilyisi elämässä juuri tällaisena kuin se nyt on. Mutta ajan tietysti kuuluu kulua, eikä sen pysäyttämisessä varmaan edes olisi kovin paljon järkeä. On kuitenkin hyvä koittaa painaa mieleensä kaikki ihanat asiat sellaiseksi suureksi muistojen varastoksi, mihin voi palata ajatuksissaan, jos joskus sattuu tulemaan toisenkinlaisia päiviä.
----
Now it happened! My big hydrangea which I managed to have for two subsequent years had got bugs during the winter. I am not much into poisoning insects so to the trash bin it went. I am sure somebody with a green thumb could have done something with it, but that someone is not me. I thought I better get a new plant and start from the beginning again.
I suppose my studies are making me somewhat melancholic lately. ;) I have been reading about how the literature deals with the past for many days in a row. How are the past, the present and the future connected? Is the past an event, a series of events or a moment? Is time different for historiography than it is for fiction? And how does the past metaphorically repeat itself in the present when we sort of re-live it by thinking about it again? Does the past even change every time somebody thinks of it, because every individual experiences it differently?
Well, when I picked up my daughter from the school this afternoon we decided to take a break and watch the next Downton Abbey episode together. Though we have seen all the series many times through, it's still our BIG favorite. Today Carson the Butler said to Mrs Hughes: "The business of life is the acquisition of memories." That fitted well to my mood, because several times during the day I paused to wish that everything in life would always remain as it is now. Obviously one can't stop the hands of time, nor would there be any point to it. But it's always good to try to store all memories so that there is a stock of beautiful thoughts of the past to return to if one day should once look a bit different.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti