perjantai 31. lokakuuta 2014

Syysloman aikana - During the fall vacation




Tämä viikko on ollut koululaisten syyslomaa. Sisko tuli perheineen käymään, joten pidettiin aikuisetkin sen verran vapaata kuin vain oli mahdollista. Oli ihana olla yhdessä! Ei suunniteltu kovin paljon mitään erityistä, vaan pääpaino oli ihan yksinkertaisesti siinä parhaimmassa, eli yhdessä olemisessa. Lapset pääsivät uiskentelemaan, puistoon ja hiukan käytiin kaupungillakin, mutta ei mitään suurta paikasta-toiseen-turistirientoa kuitenkaan. Siskon kanssa tietysti hiukan kierreltiin kauppoja muutamaan otteeseen ja naurettiin vedet silmissä milloin millekin jutulle. Tuli todella haikea olo, kun vieraita piti viedä lentokentälle. Tyttökin oli sillä aikaa "whatsäpännyt" vieraiden lähdettyä perheen yhteiseen chattiin: "Tää hetki on kaikista surkein..." Se on tosiaankin surkein juttu ulkomailla asumisessa, että perhe on aina liian kaukana. 

----

The school kids have had a fall vacation this week. My sister with her family came to visit us, so also we adults took few days off. It was fun to spend time together! We did not plan a whole lot of activities. The goal was mainly to just hang out together and enjoy. The kids got to swim and play in a park. We made a little walking tour in downtown, but there was no rush from one place to another to see it all at once. My sister and I did few little shopping sprees. Well, that word is a bit exaggerating though, because both of us are quite sensible as it comes to using money. But we had really good sister time and laughed a lot at this and that. It was really sad moment to have to bring them back to the airport. When we were driving there our daughter had send a whatsapp message to the family chat: "This is the saddest moment of all..." Indeed it was. The fact that the family is too far away is definitely the hardest thing in living abroad.   

perjantai 24. lokakuuta 2014

Hyvä päivä - A good day


Ensimmäinen kuva on toimistosta. Löysin joskus ennen kesälomaa kirpputorilta tuollaisen hyllykön työpöydän päälle. Koska tiesin sen joutuvan odottelemaan maalaamista pidemmän aikaa, nostin sen samantien paikalleen ja käyttöön... Maalitta sen ulkonäkö jättää kyllä aika paljon toivomista, mutta käytännöllisyys on ihan huippuluokkaa. Siihen saa kirjoja ja paperisälää vaikka kuinka paljon sekä pystyyn, että poikittain... Loistava juttu, että työpöydän pinta-ala moninkertaistui! Mulla on aina pakko olla kaikki työnalla olevat paperit käden ulottuvilla. Se on vaan noin niinkuin sisustuksellisesti aika karmeaa, kun on monta projektia kesken yhtä aikaa. Onneksi ainakin rajautui kopiopaperipinot kuvan ulkopuolelle. Niitä on muutama eri teemoilla kasattu pino opiskelumatskuista ja lisäksi opetettaviin kursseihin liittyviä lisämatskuja, ja niin pois päin... Jokaisess pinossa on järjestys, mutta taidan olla ainoa, joka sen näkee. ;) Joka tapauksessa toimistokuva sopii tähän päivään hyvin, kun on sellainen hyvä kirjoituspäivä. Ai niin, joka kerran kun yläkerrassa päivällä kulkee, tuo pupu odottelee rapsutuksia. :)

Tauko on pidetty. Vielä pari tuntia kirjoittamista ja sitten voi viikonloppu alkaa...

----

The first picture is from my home office. I found a little shelf on my desk in the second hand shop quite a while ago. Because I knew that it has to wait for a lick of paint for some time, I decided to start using it immediately... It really does require color, but it's so practical that it makes me happy every time I go to the office. It swallows lots of books and paper stuff... I am glad though that all the piles of paper are not included in this photo... I can't file things that are still in the process, so I always end up having few awful looking stacks of paper on my desk. They do not qualify as decorative elements, but there is order in the chaos, though I am most probably the only one who can see it... Anyway, the office photo fits to today well, because it is a wonderful writing day. Almost forgot to comment on the second photo! Every time I walk upstairs during the day, this little bunny sticks its nose out. :)    

Now the break is over. Few more hours of writing and then it's time for a weekend...

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Belgialaiset polut - Belgian paths



Tällä viikolla sää tuntuu hiukan muuttuneen. Vaikka vieläkin on reilut 15 astetta lämmintä, ilmassa on jotenkin talvinen tuntu. Ei se vielä useampaan viikkoon oikeaksi talveksi muutu, mutta nyt on puista alkaneet lehdet putoilla, taivaalta tulee vettä, ja tuuleekin niin, että sisälläkin hiukan paleltaa aina välillä. Lämmitystä ei kuitenkaan vielä olla laitettu päälle, mutta sitä hetkeä kohti ollaan kyllä nyt vahvasti menossa. Nyt siis nopeasti nämä valokuvat tänne, ennenkuin kaikki nämäkin puut ovat ihan pelkkiä rankoja vain... :) 

Mun lenkkimaastot ovat kyllä vailla vertaa. Tuossa ensimmäisessä valokuvassa on oikeassa laidassa maissia. Tykkään maissipelloista kovasti, koska ne antavat aina hauskasti rakennetta maisemaan. Lopulta ne ovat ihmistä korkeampia ja peittävät näkymän ihan täysin. Sitten kun maissi yhtäkkiä leikataan, voi taas ihmetellä vähän aikaa, miten avaralta kaikki tuntuukaan. Nuo maissipellot ovat minulle joka vuotinen ilon aihe. Se on sellainen oma maissimysteeri, kun alkusyksystä tuntee olonsa kotoisaksi ja jotenkin suojatuksi, kun maissi reunustaa tien laitaa. Loppusyksystä taas aina sitten ilahtuu, kun maissipelto on tyhjä ja näkeekin esteettä kauas. Hiukan kuin elämässäkin. On kausia, jolloin voi vain nauttia siitä, että näkee vain lähelle ja tuntee olonsa mukavalla tavalla suojatuksi. Sitten taas tarvitaan niitäkin hetkiä, jolloin näkee kauemmas, tiedostaa kokonaisuuden, ja voi myös unelmoida suuria. Molemmat kaudet kuuluvat elämään ja ovat yhtä tärkeitä. Lähelle katsomalla pystyy keskittymään olennaisimpaan ja kauas katsomalla voi ymmärtää itsensä osana isompaa kokonaisuutta.

----

This week the weather seems to be shifting toward a winter season. We still have around 15 Celsius degrees, but the air just feels different. No, there is no hope of any real winter during the next few weeks, but nevertheless, leaves have began falling and wind blows harder than during the summer. And sure, it rains more again. We have not yet needed to turn heating on at home, but that won't take long any more. I better show you these photos before all these trees will stand there without any leaves... :) 

My walking paths are quite pretty, aren't they? I love the corn fields (the first photo), because they change the entire view once they are grown tall. Once the corn is harvested, the entire landscape changes and suddenly you wonder how far you can actually see. That's one of those things in nature that makes me happy every year. It's my personal corn mystery, feeling cosy and protected by the tall corn in the early fall and then happily surprised when open fields provide a new perspective. I like to think that it's bit like life. There are seasons when one can enjoy just seeing close and feel protected by the smallness of it all, but then one needs also moments to see further, to gain perspective and dream big. Both seasons are equally important and one can't have one without another. Only when one sees close enough, one is able to concentrate fully on the essential at hand. And only when one sees far enough, one can understand how one is connected to the big picture. 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Mukava ilta - A nice evening

Lauantai-iltana kutsuttiin opiskelijoita iltateelle. Naapurillakin oli hetki aikaa tulla moikkaamaan, joten meitä oli ihan kivan kokoinen porukka kasassa. Hauskat jutut oli ja iloista meteliäkin hiukan, kun monta keskustelua oli koko ajan vauhdissa samaan aikaan. Se on aina hauskinta, kun jokainen tuntee olonsa rennoksi ja osallistuu. Viime viikkoina on tapahtunut monenlaista mukavaa, joten oli kiva kuulla, mitä kenelläkin on mielessä. Ihana aina muutenkin, kun näkee, että on potentiaalin lisäksi innokkuutta tarttua mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Sitten, kun kaikki kiittelevät lähtiessään, miten mukava ilta oli, niin tuntuu aina, että itsehän tässä illassa eniten rikastui! 

Tyttö leipoi cupcakesejä, joihin löytyy resepti täältä. Viime syksyinen hämähäkkiversio on täällä. Väri- ja koristelumuunnelmia voi keksiä melkein loputtomasti. Löysin porkkanakakkuohjeen muutama viikko sitten jostakin. Ohjeessa oli kanelin ja vaniljasokerin lisäksi 2tl kardemummaa!?! Laitoin sitä kuitenkin vain puolikkaan teelusikallisen, kun jotenkin se kuulosti väärältä yhdistelmältä. Onneksi niin, koska sittenkin lopputuloksessa oli minun mielestäni hiukan liian kardemummainen maku, vaikka kyllähän se siitä tasaantui. Joka tapauksessa nyt on etsinnässä parempi resepti. Jos teillä on vinkata hyvää, otan sen mielelläni vastaan. Muuten Pinterest varmasti taas pelastaa tästäkin pulasta, heheh. Se on kyllä oikea reseptien aarreaitta. Hyvä juttu oli, että kuorrutuksessa oli kohtuullisen vähän tuorejuustoa, joten pystyin syömään valmiista kakusta pienen palan itsekin. 

Mukavaa sunnuntai-iltapäivää! 
     
----

We had some students over for tea on Saturday evening. Our dear neigbor had a moment to come and say hi, too! We had a nice group together, funny talks and our living room was filled with happy noice, when many conversations were carried on simultaneously. It's always great when everybody feels relaxed and participates. There have been lots of good things happening lately on campus, so it was fun to hear what each one is going through at the moment. I also love to see that there is so much potential and readiness to respond to the possibilities and challenges.

Our daughter baked cupcakes. You can find the recipe here. For some fall season inspiration the last year's spidor version is here. I found a recipe for a carrot cake somewhere few weeks ago. The recipe listed the spices as cinnamon, vanilla sugar and cardamom! The last one seemed a little too brave to me, so I reduced the amount radically. I was happy I did so, because even then you could taste cardamom bit too strongly to my taste. Now I am on the lookout for a better recipe. If you have any great one to propose, I'd be happy to hear about it! Otherwise the Pinterest will do just fine. That's a wonderful venue for recipe hunting. What made me happy though with this carrot cake, was that there was quite little Philadelphia cheese in the topping, so I was able to eat a small piece of the cake myself, too.

Have a wonderful Sunday afternoon! 

lauantai 18. lokakuuta 2014

Ulkomailla asuminen: Kielen opiskelu - Living abroad: Language learning


Belgia on siitä hiukan haasteellinen maa ulkomaalaisen näkökulmasta, että täällä puhutaan kolmea eri kieltä: flaamia, ranskaa ja saksaa. Saksasta ei tosin meidän tapauksessa ole paljon iloa, koska vaikka sekin on maan virallinen kieli, sen puhujat asuvat ihan pikkuriikkisellä alueella Saksan rajalla. Muuten maa jakautuukin aika tasaisesti kahteen puolikkaseen. Asuinpaikan suhteen puhumme sopivaa kieltä, mutta eipä siitä vahinkoa olisi, jos joskus saisi opeteltua sen toisenkin kielen. Kyllähän se ilman muuta helpottaisi elämää varsinkin tässä puolikkaiden välimaastossa. Toistaiseksi kuitenkaan minulla ei ole ollut yhtään energiaa mennä ylimääräisille kielitunneille. Työ- ja kotikielien ylläpitäminen jopa hiukan verottaa tätä yhtäkin paikallista kieltä. En esimerkiksi ole yleensä lukuvuoden aikana pystynyt lukemaan kirjoja paikallisella kielellä, koska se jostain syystä vie kapasiteettia työkieleltä. Se on ärsyttävä tilanne, kun puhuu työkseen ja puheen väliin meinaa lipsahtaa vääränkielisiä sanoja ilman mitään varoitusta. Tasaisin väliajoin teen tietysti omia testejäni olemalla oma koekaniinini. Nyt lueskelen parhaillaan käännöstä Hemingwayn Vanhus ja meri -kirjasta. Katsotaan miten käy, vältytäänkö jo sekoilulta vaiko ei...

Se, että tuollainen pieni asia vaivaa vielä näin monen vuoden jälkeenkin, kyllä ehkä osoittaa aika selvästi sen, että vieraat kielet vievät aina aika paljon aivokapasiteettia. Alkuvaiheessa uuden kielen oppiminen väsyttää ihan mahdottomasti. Tarkoitan siis ihan fyysistä väsymystä, mikä seuraa, kun joutuu pinnistelemään ymmärtääkseen ja vastaamaankin ehkä jotakin kohtuullisen järkevää. Toisaalta väsymystä aiheuttaa myös se, että joka puolella näkee tekstiä vieraalla kielellä. Ymmärtämään tottuneena sitä yrittää automaattisesti lukea kaiken, mitä näkee. Yleensä puolen vuoden kohdalla pahin alkaa helpottaa. Vuoden kuluttua taas on yleensä jo ihan kohtuullinen tilanne. Sen jälkeen kuitenkin menee usein vielä vuosi tai toinenkin, että alkaa hahmottaa nuansseja ja erilaisia murteita paremmin, ja että sanavarastokin on sitä luokkaa, että pystyy ilmaisemaan saman asian useammalla eri tavalla tilanteen mukaan. Prosessissa on kuitenkin aikoja, jolloin yllättyy itsekin, miten nopeasti oppiminen on edennyt. Toisaalta on tasaisia kohtia, jolloin tuntuu, että mikään vaivannäkö ei auta kehittymään eteenpäin. Sitten on niitä hetkiä, kun joutuu kauhukseen toteamaan, että nyt on menty taaksepäin. Ne on niitä, milloin motivaatio on helposti kadotettavissa.

Paikallisen kielen opetteleminen on ihan ehdoton juttu, jos toivoo sopeutuvansa ja kiinnittyvänsä uuteen maahan kunnolla. Se onkin minun kokemukseni mukaan ehdottomasti kannattava sijoitus, vaikka se onkin ulkomailla asumisen työläin osuus. Samalla kuitenkin, jos tunnistaa sen, että prosessi vie energiaa ja kapasiteettia, voi ehkä muistaa olla itselleen hiukan tavallista armollisempi kielenopiskelun aikana. Siitäkin on apua, jos pystyy ottamaan itsensä kevyesti ja nauramaan hassuille tilanteille. Yleensä ihmiset ovat ymmärtäväisiä ulkomaalaisen tekemille kielivirheille, vaikka ne itseä helposti nolottavatkin. Omiin kokemuksieni pohjalta sanoisin, että uuteen maahan muuttaessa olisi hyvä, jos keskittyisi ensin kieleen ja sitten vasta kaikkeen muuhun. Se olisi ihan ideaalitilanne, jos voisi ensin ottaa ainakin muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen aikaa intensiiviseen kielenopiskeluun. Tosielämässä sellainen ideaali ei näytä toteutuvan juuri koskaan, mutta jos muuttoa suunnittelee, niin kannattaa ainakin tarkistaa kaikki vaihtoehdot, jos sellainen ajanjakso olisi mahdollista järjestää ennen kuin joutuu aloittamaan työn ihan tosissaan. Siitä on niin paljon apua kaikkeen muuhun, että ainakaan keskustelematta vaihtoehdoista ei kannata suostua muunlaisiin järjestelyihin. 

----

Belgium is a special place for a language learner, because technically speaking one could ideally manage three official languages. The practical truth is that two would be fine enough. We live at the border of two language gropus, but speak only one of them. Admittedly, we do miss the second one quite frequently. So far, however, I have not had extra energy to go to another language lessons for that, because taken that the working and home languages are different than the local language, I already have my struggles to cope with. Though I manage well in speaking and writing it, I have usually not been able to for example read books in the local language during the academic year. For a reason or another it has always caused me troubles while teaching, because it makes wrong words pop into my speech without any warning. Once in a while I do try it out again and read a book and see what happens. Right now I am doing it again, now with a translation of Hemingway's The Old Man and the Sea. Let's see what happens.

The fact that after so many years the new language still bothers me to the extent that I have to select what I read and when, shows to me that languages really take quite a bite of the brain capacity... At first a new language makes one really tired. I mean physically tired, when one tries one's best to understand and perhaps even reply properly... Also trying automatically to read anything one sees written anywhere, makes one exhausted until one begins to understand most of it. Usually the first half a year is the toughest, but mostly it still takes few more months to improve. And finally, even after one whole year, one still keeps learning new phrases and expanding the vocabulary. Managing with different dialects and situations that call for a more nuanced use of language can be stressful for quite awhile. Sometimes one gets happily surprised that one has suddenly taken a big step ahead. Sometimes one finds oneself on a plateau, where it seems that no efforts are enough to improve the present skills. The worst, however, is when one realises to have gone few steps back. That's the point where it's hard to find motivation to continue.

My personal conclusion, based solely on my own experiences, is that recognizing how stressful learning a new language is, reminds of the necessity of showing grace to oneself. Also being able to laugh at one's mistakes and funny situations helps to cope with the discomfort of not being able to express yourself perfectly. It would be ideal to be able to concentrate on intensive language learning for at least some time for a few months when moving into a new country. Practically that has not worked for us always, nor has it worked for all our friends either. Yet, when planning moving abroad, that is something one should at least try to negotiate before agreeing to start working immediately upon the big move. In many cases a manageable solution could be found, but in my experience, we movers do not always ourselves recognize the need and the amount of stress language learning contains beforehand. 

perjantai 17. lokakuuta 2014

Helpot kukat ja uuniperunat


Liljat ovat jostakin syystä tällä hetkellä vain 1,50€ per varsi! Mistä lie johtuu tähän aikaan vuodesta, mutta eihän niitä nyt siihen hintaan voi kauppankaan jättää. Ehkä ne ovat hiukan turhan elegantteja minun makuuni, mutta tuo lasipullo taitaa hiukan tasoittaa vaikutelmaa. Ilman kristallimaljakkoa parempi, ettei tule paineita, että ympäristöäkin pitäisi kohentaa... ;) 

Jos mietitte viikonlopun ruokalistaa, voisin suositella uuniperunoita. Siis niitä kokonaisena ja kuorineen folioon käärittyjä jauhoisen tyyppisiä perunoita. Paistaminen vie 200 asteessa tunnin verran, joten se on sellaista parhaiten viikonloppuaikatauluihin sopivaa illallista... Me syödään uuniperunoiden kanssa yleensä tonnikala-majoneesi/kermaviili sekoitusta. Hiukan suolaa ja pippuria mukaan, niin hyvää tulee ja helpolla. Lisäksi tuoretta salaattia. Tein itsekin uuniperunoita ihan äskettäin, mutta sinä iltana ehti jo tulla sen verran hämärä, ennenkuin päästiin pöytään asti, että en saanut otettua kunnollisia valokuvia lampun valossa. Periaatteeni on, että ruoasta joko on kunnollinen kuva, tai sitten on parempi ilman kuvaa. Huonon värinen valokuva ei nimittäin motivoi ruoanlaittoon ollenkaan. Photoshop-laiskuuteni on sitä luokkaa, että luonnonvalo on aika ehdoton valokuvaamiseen.

----

Lilies are at the moment just 1,50€ per stem!!! I have no idea how they can be so cheap at this time of the year, but I could never leave them in a shop with such a price tag! Perhaps they are slightly too elegant to my taste, but the simple glass bottle balances the look a little. No chyrstal vase, please, because that would definitely make such a statement that I would feel an urgent need to upgrade the surroundings, too. ;)  

If you are thinking of what to cook this weekend, I would like to propose jacket potatoes. Wrapped in a foil they take about an hour in the oven with 200 Celsius degrees fitting to a weekend when there is bit more time for cooking in comparison to a weekday meal... We eat with jacket potatoes usually with tunafish that is mixed with either sour cream (or mayonnaise). Add just bit of salt and pepper. I made them myself just a little while ago, but once we got to sit down at the table, it had already gotten dark and the photos did not turn very well. With food ideas my principle is that either you have a pretty photo to show or you better don't show any. A picture of food with poor colors does not motivate to cook at all. And honestly I am so lazy with photoshop filters, that I really need natural light for taking photos.

torstai 16. lokakuuta 2014

Pain la Quotidien







Käytiin miehen kanssa yhtenä aamuna aamiaisella kahvilassa. Ihan mahtavan makuisia leipiä ja leivänpäällysiä laidasta laitaan... Pain le Quotidien -kahviloita voi kyllä vain suositella. Keitot ja salaatit ovat myös hyviä. Tuotteissa on käytetty mahdollisimman paljon luomuaineksia, joten sekin on kiva idea. Tuo Blondie-valkosuklaalevite oli yllättävä herkullista, vaikka en valkosuklaasta yleensä liiemmin piittaakaan. Noir taas oli aikamoisen ärhäkkää tummaa suklaata. Hiukan liikaa minun makuuni. Aamiainen kahvilassa on aina yhtä mukava juttu, itseasiassa minusta melkeinpä kivempi kuin illallinen ulkona... Siihen pitäisi löytää aikaa hiukan useammin.

----

My husband and I went to eat breakfast in a nice cafe one morning this week. The breads were tasting wondeful and they had all sorts of spreads and marmalades to try out... Pain le Quotidien cafe's are really to recommend. Most of the ingredients they use in baking and cooking are organic. That's a nice idea I think. Beside the breakfast time, these cafe's are great for soup lunch and also for salads. That Blondie white chocolate spread was really delicious. Normally I am not into white chocolate, but this spread was wonderful. Noir was rather rich, almost bit too much for my taste. A breakfast in a cafe is always a nice thing, almost nicer than going out for a dinner in my opinion... Should just find time to do it more often.   

tiistai 14. lokakuuta 2014

Omenasato - Apple harvest





Tänään on sen verran harmaa ja kylmä, syksyinen päivä, että se tuntuu hyvältä syyltä näyttää hiukan aurinkoisempia kuvia... Tällä alueella on paljon hedelmäpuutarhoja, joten omenasatoa oli ihan pakko valokuvata. Se on jokavuotinen rutiini, mutta aina yhtä kiva sellainen. Suunnittelin ensin näyttäväni nämä kuvat vasta sitten, kun leivon jotakin omenaista. Sen tiramisun loppujen syömisen jälkeen kuitenkin päätin, että parasta syödä niitä omenaherkkuja vain mielikuvituksessa... :) 

----

Today the weather is so gray and cold, that it seems best to show some sunnier pictures... There are lots of fruit gardens nearby. Every fall I have a tradition to go and photograph some of them. At first I thought that I could save these photos to the time I bake something with apples. Then after finishing the tiramisu, I decided that it might be better to enjoy apple crumble, apple cakes, and whatsoever sugary apple treats only in the imagination... :)

maanantai 13. lokakuuta 2014

Sotkuista mutta hyvää - Messy but delicious





Blogisteilla on tapana valikoida blogiin tulevat kuvat aika tarkasti. Hyvästä syystä tietysti, kun eihän siinä mitään rentouttavaa olisikaan katsella kenenkään sotkuja. No, joskus tietysti voi auttaa, noin niinkuin vertaistuen muodossa, jos näkee, että ihan kaikilla ei ole pyykit ripustettu värejä sommitellen, tai pölyt on sattumoisin pyyhitty vain siltä tasolta, missä valokuvataan... Ehkä pitäisikin aina ottaa laajakulmakuva ja sitten vasta tarkentaa yksityiskohtiin. No, ei vaiskaan, bloggaamisesta menisi kaikki rentoutusvaikutus sekä lukijoille, että myös blogistille, jos tänne ei voisi valita vain niitä kuvia, mitkä oikeasti tuottavat silmäniloa. Itselleni ainakin ehdottomasti suurin nautinto bloggamisessa on se, että pystyy tuottamaan jotakin esteettistä ja ilahduttavaa.

Tässä tulee nyt kuitenkin ihan rehellistä sotkua kerrakseen ihan alusta loppuun saakka! Tein sunnuntaina elämäni ensimmäistä kertaa tiramisua. Jostakin syystä aina kuvittelin, että se on melkein mysteerijuttu saada vaahto pysymään kuohkeana, mutta nyt huomasin, että sehän käy paljon helpommin kuin olin ajatellut. Googlasin reseptejä, ja päätin luottaa tähän Fanni&Kaneli reseptiin. Siinä oli useampi kommentti perässä, ja kaikki, jotka olivat kokeilleet reseptiä, vaikuttivat tyytyväisiltä. Turvallinen valinta siis. Jouduin hiukan suurentamaan reseptiä, kun en ollut varma, minkä verran syöjiä tulisi paikalle, joten tein sen viidellä kananmunalla ja kaksinkertaisella määrällä espressoa, vaikka keksimäärä säilyikin samana. Mittasuhteiden logiikka vaahdon suhteen (1 muna, 1rkl sokeria, 100g mascarponea) oli niin helppo, että seuraavan kerran selviän varmasti ulkomuistin varassa. 

Projekti oli paljon sotkuisempaa, kuin olin osannut odottaa. Siinä levisi raastettu suklaa, taikinavaahto ja lopulta vielä kaakaojauheetkin hiukan sinne sun tänne. Lopputulos oli kuitenkin kaiken sen sotkun arvoinen, vaikka vielä valmiista kulhollisesta ja lautaseltakin estetiikka oli aika kaukana. Näin jälkiviisana todeten, siistimpiä paloja saa, jos tekee tiramisun neliskulmaiseen astiaan ja leikkaa palat veitsellä. Mutta meillä oli niin hyvää seuraa, ja kaikilla sen verran hyvä ruokahalu tiramisun suhteen, että ketään ei haitannut, vaikka lautasille lusikoitiinkin aikamoista mössöä. Pelattiin vielä herkuttelun päälle kierros Aliastakin, mikä oli tytölle varsinkin ihan huippujuttu. Täällä ei kovin usein saa kokoon kunnollisia tiimejä sitä peliä varten, joten heti tilaisuuden tullen se on ensimmäinen toive toteutettavaksi. Varokaa vaan, jos satutte lähimaisemiin. Saatatte joutua pelaamaan tekin. Sitä peliä voin kyllä suositella lahjaksi ulkosuomalaisille lapsille. Sanavarasto kertautuu ja kehittyy nopeasti sekä selittäessä, että arvaillessa. 

---- 

Usually bloggers prefer to be quite selective in their usage of photos. I so agree with that, because who in the world would like to entertain oneself by looking at messy spots in somebody else's house!?! Sometimes of course it might be encouraging to see that not everybody organizes their wet laundry according to the specific tones of color or dust gets sometimes wiped only from the table where the photos are taken. By encouraging I mean the terms of a peer support group or something like that... Other than that, I think I'd soon loose my entire interest in blogging if I was not allowed to select the pictures that bring joy to me and to others, too. The esthetics is finally the most pleasant thing in doing this.

Now to the actual topic seen in the pictures above. Making tiramisu was a messier project than I expected. I had always thought it's really difficult to make it fluffy, and therefore, never had had courage to make it. Now I found out that it's actually very easy. The only explicit complication was that you easily leave quite a trail of sticky stuff behind starting from separating egg whites and yolks, and finally even ending up with a mess on the plates. In retrospective a better choice would obviously be to go for a retangular dish rather than a round one, and cut the ready thing with a knife instead of using a spoon. But well, we had so good company for coffee on Sunday with such distinct appreciation for anything Italian that the mess involved didn't really bother anybody around the table. I followed this recipe, but sadly it is only in Finnish. It's a very basic though, so I am sure you can find another similar one in English. I loved the logic of explaining the proportions for multiplication of the recipe. One egg, 1Tsp sugar and 100g mascarpone. I think nothing can ever go wrong with such a simple rule of thumb. Easy to remember and easy to repeat... There will be lots of tiramisu in the future in this house.   

lauantai 11. lokakuuta 2014

Teetä purkissa - Tea in a can


Löysin kivannäköisen teepurkin sieltä Düsseldorfista. Hiukan kyllä meinasi valinnanvaikeus iskeä, kun näitä purkkeja oli vaikka minkä värisenä. Kiersin teehyllyä ja vertailin purkkien sävyjä... Lopulta maku ratkaisi. Heheh, olipas se loogisesti tehty päätös, kun kuitenkin on nimenomaan herkusta kyse. Tämä on siis vihreä rooibos ananas-minttu. Sekoitus kuulosti hiukan erikoiselta, mutta vihreä rooibos on maultaan tavallista pehmeämpää. Minttu maistuu vain miedosti ananaksen takaa, joten kaikki hyvin. 

Tuo valkoinen hylly keittiössä täytyy varmaan maalata lähitulevaisuudessa. Tuli yhtäkkiä ihan totaalinen kyllästyminen aikansa eläneeseen whitewashed-effektiin. Se oli kyllä ihan hyvä juttu sinänsä, koska silloin muistan yhden kerroksen maalia riittäneen, joten onpahan nyt pohjamaali valmiina. ;)   

----

I found a cute can of tea in Düsseldorf. It was difficult to choose one though, because they had these cans in all possible colors. I walked few rounds around the shelf thinking... Finally, I decided to make my choice upon the flavor. That was smart of me, wasn't it, taken that it is the taste actually which is the most important factor? :D This one is green rooibos with pineapple and mint. It sounds odd, but tastes very good. The mint is just a little scent behind the pineapple flavor.

The white shelf in the kitchen needs urgently to be repainted. Lately I have just grown totally out of the whitewashed-effect. It's about the time I think. One good thing with that effect is that the shelf has already a primer on it, so it won't take many layers of paint to come up with a new style. ;)

perjantai 10. lokakuuta 2014

Why I love Belgium






Tässä kuvatulva Belgiaa. Kävin illalla itsekseni kävelemässä yhden vakiokierrokseni. Otin kameran mukaan, koska aurinko vielä paistoi. Luonto on juuri nyt siinä kohtaa syksyä, että sen kauneus on ihan käsittämätöntä. Mikään näissä kuvissa ei kuitenkaan ole ns. luonnontilassa, koska asutus on täällä kohtaa niin tiheää, että kaikki maa on jonkinlaisessa käytössä. Mutta se sopii minulle loistavasti. 

Belgialaisessa maastossa on paljon samaa, mitä ihmisissäkin. "Understatement" voisi olla hyvä sana kuvaamaan sitä piirrettä. Mikään ei ole ikinä ylenpalttista, ei puheessa, ei käytöksessä eikä missään muussakaan. Juuri se piirre tekee näistä ihmisistä niin sympaattisia. Ihan kuin tästä valokuvien maisemastakin. Hyvä, etteivät autot ajaneet päältä, kun pysähtelin valokuvamaan paikkoja, joissa ei varsinaisesti ollut mitään erityistä kuvattavaa, mutta mitkä olivat ihan koskettavan kauniita ilta-auringon paisteessa. Jos tien laidassa olisi ollut penkkejä, niin olisin jäänyt istumaan ja ihailemaan näitä näkymiä, jotka tuntuvat minulle omimmalta Belgialta.

----

A photo flood of Belgium. I made a long walk by myself yesterday evening. It was one of my regular ones, but this time I took a camera with me, because the sun was still shining. The nature is just at its best at this time of the fall. Nothing in these pictures is actually completely in its "natural state." The area where we live is densly populated, and therefore, all the ground is used for something. But that's totally fine with me.

Somehow the Belgian landscape resembles the people. I think the word "understatement" could describe it well. Nothing is here ever lavish or effusive. Neither in the way people behave, nor in how they talk. That's exactly one of the features that makes them so sympathetic just like the landscape in these photos. The cars almost drove over me, when I stopped to photograph places that had "nothing remarkable" in them, but yet they looked so beautiful in the evening sun. Had there been benches beside the road, I would surely have sat down to marvel my own Belgium.  

tiistai 7. lokakuuta 2014

Suunnitelman tasolla - On a planning stage

Tuntuu, että on ikuisuus aikaa siitä, kun viimeksi tein mitään käsityönäperrystä. Sitä äskettäistä mekon ompelua ei lasketa, koska se vaati täyttä keskittymistä onnistumiseen, eikä siksi tuntunut mitenkään erityisen rentouttavalta. Nyt on ajatuksissa jouluinen torkkupeitto. Idea selkeytyy mielessä pikkuhiljaa ja ihan kohta on kangas- ja lankakaupan vuoro. Se on ihme juttu, että jos kuluu useampi kuukausi ilman näperryksiä, alkaa tuntua siltä, että kohta en enää kestä, jos en ala puuhata jotakin. Yhdelle ystäväpariskunnalle sanoinkin äskettäin, että musta tulee kamala ihminen, jos en saa tehdä välillä jotakin käsilläni. Hehe, ei varmaan nyt ihan kauhean kamala, mutta mies siinä myötäili, että kyllä sulle hyvää tekee näpertää välillä jotakin. Että ehkä siinä kamaluudessa hiukan totuuttakin oli, vaikka vitsiksi sen tarkoitinkin. ;) Yleensä tuo näperrysen tarve nousee pinnalle silloin, kun tuntuu, että päässä on niin paljon ajatuksia, että pitäisi saada ne järjestykseen. En ole hyvä istumaan paikallani ihan vain tekemättä mitään, joten ehkä se käsityö on sitten se, minkä varjolla on helppo olla rauhassa ja ajatella pää tyhjäksi.Vähän niin kuin joku personal retreat.

----

It feels like it was ages ago that I did any crafts. I don't count the dress that I made lately, because I had to concentrate to it so much that it was far from relaxing. Now I am thinking of a Christmassy throw. The plan in my mind is almost ready, so next I can begin to gather the necessary material... It's quite a weird thing, but if many months pass without me getting to do any craft, I start to feel bit desperate. I told to some of our friends lately, that if I don't do any crafts for a long time, I become a terrible person. My husband replied immediately, yes, it's good for you to do some crafts... I had meant it as a joke, but yes indeed, there is bit of truth in it. ;) Funny enough, the biggest need for doing crafts always arises, when I feel that I have so many thoughts in my mind that I need time and space to stop and sort them out. I am not good at just sitting in one place without doing anything, so I guess doing a craft gives a good reason to stop and think. It's bit like some personal retreat.    

maanantai 6. lokakuuta 2014

Gone for a weekend




Sen verran tässä taas on ollut touhua ja muuta kohtalaisen täysiä viikonloppuja myöten, että lähdimme kolmestaan hiukan haukkaamaan happea. Aika uskomaton efekti kahden päivän reissulla, koska kotiin tullessa tuntui kuin oltaisiin oltu viikko muualla. ;) 

Ajettiin siis lauantaiaamuna Düsseldorfiin. Kumpikaan ei oltu käyty siellä aikaisemmin, joten paikka oli ihan uusi tuttavuus. En tiedä miksi, mutta kaupungin tunnelmasta tuli jostakin syystä mieleen Thüringen osavaltio. Outo juttu, koska yhtymäkohtia ei varmaan ole oikeasti nimeksikään. Shoppailukaupungiksi Düsseldorf on ihan kiva, kunhan vaan saavat ensin katuremonttinsa valmiiksi. Kauppoja riitti, mutta jossakin kohtaa alkoi tuntua, että mikä ihme idea on ollut avata puolet kaupungin kaduista yhtä aikaa... Jokiranta on ihanan tunnelmallinen ja joka puolella oli paljon kahviloita ja ravintoloita. Lämpötila nousi reilusti yli parin kymmenen asteen, joten ulkopöydät olivat järjestään ihan täynnä. Sunnuntaina polskuteltiin useampi tunti hienossa uimahallissa ennenkuin lähdettiin ajamaan kohti kotia. 

Sellainen oli se pieni viikonloppureissu. Tässä on tosi paljon kaikenlaista kiva muutaman tunnin ajomatkan päässä, mutta tosiasia on, että eipä täällä kovin usein tule mihinkään lähdettyä. Sen verran kiinni ollaan arkena kaikki kolme, ja lisäksi vuorotellen, milloin kenenkin, viikonloppuvastuut päälle, joten kahden kokonaisen päivän viikonloppu vaatii aikamoisen suunnittelun. Kalenteri siinä se on pahin, muutenhan sitä keksisi vaikka mitä, ja nopeasti bookkaa myös kohtuuhintaiset majoitukset ja muut. Viime vuodesta tosin opittiin se, että syksyn ja kevään aikana on pakko olla pari pientä pysähdystä. Ilman niitä ei muuten joulu- tai kesälomakaan riitä kunnolliseen virkistymiseen... Se taitaa olla aika yleinen ongelma vähän joka toiselle ainakin. Onko teillä jotakin vinkkejä arjen rytmittämiseen?       

----

The last weeks, weekends included, have been quite busy with work & co. We felt that we needed a little break for three of us. A little two-day trip had an unbelievable effect. When we arrived home, we felt like we had been gone for a week or so. ;)

We drove on Saturday morning to Düsseldorf. We had never been there before, so we were exited to see the city. I don't know why but the atmosphere reminded me of some towns in Thüringen. A weird association, because Düsseldorf is so West-German as a town could be... For shopping, Düsseldorf is a great place! There are lots of shops and a good variety of everything you could think of. (Only thing that surprised us negatively was that they had for some reason began fixing streets all over the city centre. I mean all over. You just had to get around construction sites almost after every two shops...) The riverbank was really cosy. There were lots of people sitting at the riverside enjoying the sunshine. The temperature rose well beyond 20 Celsius degrees on Saturday afternoon, which is exceptional for this time of the year! There were also lots of restaurants and cafe's everywhere. Most of the tables outside were full as the whole town seemed to have got out to enjoy probably one of the very last summer days outside.

That was our mini weekend away. There are actually many exiting places in 2-3 hours distance. But the boring truth is that we don't get out to venture too often. During the week, all of us are busy with what we do, and weekends are mostly filled with other responsibilites. Keeping two whole days entirely free seems often a massive challenge, though otherwise it's an easy thing to decide a direction where to go, or even book a cheap hotel. During the last year, however, we learned, that one definitely needs couple of shorter breaks during the fall and spring semesters, because otherwise Christmas and summer holidays won't be enough to recuberate the energy levels... I don't think we are alone with this challenge though. It seems a rather universal problem and demands bit of time management in advance. Have you experienced the same? Found a way to fit breaks into your schedule?  

perjantai 3. lokakuuta 2014

Cleaning and thanking



Ihana ystäväpariskuntamme on muuttamassa uuteen taloonsa. Mekin olemme jo ihan innoissamme, koska he muuttavat tähän aika lähelle. Ei nyt ihan naapureiksi, mutta melkein kuitenkin! Tänään olin muuutaman työkaverin kanssa siivoilemassa talolla rakennusajan pölyjä pois, jotta muuttopäivän koittaessa olisi mukavampaa kantaa tavarat puhtaaseen kotiin. Siivousurakan jälkeen ajatuksiin nousi syvä kiitollisuus. Kaunis, vain viime silauksia vailla oleva, uusi talo, ja kaikki se, mitä nämä ystävät ovat käyneet läpi viime kuukausien aikana. Pari kuukautta sitten tilanne näytti aika erilaiselta, mutta tänään lääkäri oli jo toistamiseen antanut tilanteesta lausuntonsa käyttämällä sanaa ihme! Olen muuttanut itse monta kertaa ja autellut toisten muutoissa vähintään yhtä monta kertaa, mutta tästä muuttopäivästä tulee meille kaikille sellainen kiitospäivä, ettei sellaista ole nähty!

---
Dear friends of ours are soon moving into their new house. We are all exited and can't wait having them live closer to us! Today some of us got together at the new house to clean construction dust away so that it would be nicer to carry the belongings in when the actual moving day dawns. After the big cleaning my heart was filled with thankfulness when I thought about that beautiful house and all what these dear friends have gone through in the last few months. Some time ago things looked very different! Today I got to hear that the doctor had used the word "miracle" once again! We have ourselves moved quite many times, and have often helped out when friends were moving houses, but I know this moving day will be a special day of thanksgiving to all of us!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Luokassa - In the classroom

Opetin tänään kirkko-oppia. Onnistuttiin lopulta saamaan ihan kunnollinen väittely aikaan. Ryhmässä on aika tasainen edustus eri kansallisuuksien suhteen, joten siinä riittää erilaisia näkemysiä. Sen verran oli tiukka tunnelma, kun vastakkaiset väitteet ja jotkut ihan hyvätkin perustelut sinkoilivat, että osa matskusta varmaan painui mieleen ihan sillä keskustelulla. Joskus on hyvä, että teologiaan tulee sopivasti tunnetta mukaan. Ja onhan se tietysti sellainen aihepiiri, että kun käsitteitä ja näkemyksiä aletaan laajentamaan totutun ulkopuolelle, niin hiukan se saakin kirpaista. Mutta siitä se sitten lähtee. Hyvä saldo viikolle numero kaksi. ;)

----

I was teaching ecclesiology today. We got into a great old-fashioned debate with the class. The group of students in that course forms quite a cultural mix, which naturally guarantees a wonderful variety of perspectives. At some point the atmosphere got that much heated when opposite opinions, and also some good arguments, were flying through the air, that I believe the topic will not be quickly forgotten. Sometimes it's good to add a bit of emotion to doing theology. The church as a subject matter is obviously already itself such that when the concepts and views get further than the familiar, it also should raise some feelings. They are a good spot for the beginning. My saldo so far for the week two looks wonderful. ;)