tiistai 30. syyskuuta 2014

Armon vuosi - A year of grace

Eilen nousin aamulla vastapaistettujen sconssien tuoksuun. Alakerrassa oli odottamassa synttäriaamiainen ja kasa lahjoja. Juhlittiin ihan yksinkertaisella kaavalla kolmestaan, mikä onkin kyllä mun mielestä ehdottomasti parasta muutenkin, koska en itse oikein tykkää synttärijuhlista, jos kyse on omista sellaisista. Tänä vuonna tunnelma oli kuitenkin hilpeä, eikä numeroiden vaihtuminenkaan tuntunut missään. Ehkä siksi, että koko vuosi tuntui lähinnä armon vuodelta sen vuoksi, että viime vuonna harmittelin mielessäni jo pari kuukautta ennen synttäreitä, että täytän jo 38. Sitten kuitenkin pari viikkoa ennen syntymäpäivää selvisi, että itseasiassa täytinkin vasta 37. En tiedä, miten olin laskenut niin väärin, mutta siitä tuli oikein mukava vuosi, koska se tuntui alusta loppuun ihan bonukselta. Ja nyt ei sitten se todellinen 38 tuntunutkaan enää missään! Se meni varmaankin sillä samalla viime vuotisella harmittelulla nyt ihan itsestään. ;) Onhan se hiukan hassua, että jotkut luvut niin kovasti kauhistuttavat, vaikka järkevästi ajateltuna aika kulkee ihan tasaista tahtia ja numerotkin ovat vain numeroita, joilla ei pitäisi niin olla edes väliä! 

----

When I got up yesterday morning I could smell fresh scones... There was a birthday breakfast downstairs, all prepared and decorated with gifts & co. Otherwise, the party was more of a low key thing, because to be honest I am not really into big parties on my birthdays... Besides, Monday is really not a day to organize anything extra. However, I had my dearest around, that was the very best thing to wish for. Adding to that, I felt great about the fact of getting older. Last year I had calculated wrong and thought I was already turning 38 back then. Few weeks before my birthday I found out that I was going to be only 37. That made the entire year feel like a sort of a bonus year! Now actually getting to 38, it did not bother me at all! I guess all my lamenting last year was enough to cover for two years. ;) Isn't it funny that some numbers just feel worse than others ahead of time without any real reason?

maanantai 29. syyskuuta 2014

Piirakka - Quiche

Tässä suolainen piirakkaresepti, minkä lupasin muutama päivä sitten. Otin sen joskus kauan sitten jostakin Valion mainoksesta ja sitten kokeillut siitä hiukan erilaisia versioita ainesten määriä hiukan muunnellen. Pohjaan tulee 100g margariinia, 3dl vehnäjauhoja, 1/2dl vettä ja ripaus suolaa. Kuivat ainekset sekoitetaan ja huoneenlämpöinen margariini nypitään siihen sekaan. Sitten lisätään vesi ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Taikina taputellaan voideltuun vuokaan. 

Täytteeksi taikinan päälle laitetan melkein 200g gratiinijuustoraastetta, koska niissä vahvempien juustojen sekoituksissa on enemmän makua kuin vaikka Emmentalissa. Lisäksi pannulla paistetaan nopeasti n. 100g ohuita pekonisuikaleita. Ne levitetään juustoraasteen sekaan. Vaihtoehtoisesti voi tietysti laittaa vaikka kylmäsavustettua graavilohta tai tölkillinen tonnikalaa, tai miksei vaikka vihanneksiakin. Kulhossa sekoitetaan 1,5dl kermaa ja 1,5dl maitoa, 3 munaa, suolaa, pippuria ja reilusti silputtua täytteeseen sopivaa yrttiä. (Pekonin kanssa käy perinteinen persilja, kalan kanssa tilli ja vihanneksiin sopii esim. timjami.) Neste kaadetaan juustoraasteen ja täytteen päälle ja taikinan reunat voi paineilla haarukan kärjellä tasaisemman näköiseksi. Piirakkaa paistetaan puolisen tuntia 200 asteessa. 

----

Here's the quiche recipe that I promised some days ago. I wrote it down once from an advertisement, but made few chances as the time went by and I had tried it out few times. The crust is made of 100g margarine/butter, 300ml flour, 50ml water and just a little bit of salt. (I'm not sure how much 300ml flour is in grams, but if you measure it in this recipe in a same way as liquids in milliliters nothing can go wrong.) Mix first the dry incredients and work the margarine into it. Add the water so that the dough becomes smooth. I actually never roll the crust, because for some reason that seems to be too much work... I simply spread some butter on the dish and tap the dough directly onto it. 

For the filling, take almost 200g grated gratine cheese and spread it on the dough. Fry 100g of small bacon cubes on the pan and spread them on the cheese. Mix in another bowl 150ml cream and 150ml milk with 3 eggs, bit of salt and pepper and handful of herbs, and pour the mixture on the cheese. You can replace bacon with some 200g gravad lax/a can of tuna in brine or even vegetables instead. (As herbs I use parsley for bacon, dill for lax/tuna and thymian for vegetables.) Bake the quiche in 200 celsius degrees for about 30 min.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syksyinen asetelma - A fall arrangement





Tykkään laittaa ruokapöydille asetelmia. Monesti niissä onkin jotakin kauteen sopivaa. Näin syksyisin kynttilät ja kurpitsat sopivat tietysti joka paikkaan. Suuren tarjottimen päälle koottuna tavarat ei "leviä" ympäri pöytää ja eri elementtejä yhdistellen lopputulokseta tulee hiukan näyttävämpi kokonaisuus, kuin yksittäisistä elementeistä, jos ne ovat yksinään. Metallitarjottimen löysin halpiskaupasta muutamalla eurolla, vaikka ihan vastaavia näkyi sisustusliikkeessä paljon kalliimmalla. Kukkaroystävällisistä sisustuslöydöistä tulee aina iloiseksi, eikö? Valkoinen on hyvä perusväri, ja sopii omaan sisustusmakuuni ympäri vuoden, koska siihen voi yhdistää ihan mitä vain mieleen tulee. Yleensä ostan kynttilätkin valkoisena, mutta nyt ajattelin kokeilla viininpunaista välillä. Tuossa viininpunaisessa/vadelmanpunaisessa, tai miksi sitä nyt sitten haluaakin nimittää, on jotakin kiehtovaa tällä hetkellä. Ajatuksena on jatkaa keltaista kautta yhdistämällä keltaiseen ripaus sitä ja kultaa... Hortensian oksat myös sopivat syksyyn. Niiden värit muuttuvat ihanan tummiksi ilmojen viiletessä. Valkoiset kurpitsat ja hortensian oksat ovatkin joka syksyisiä suosikkeja... Tuosta samasta linkistä pääsee muihinkin samantapaisiin postauksiin.

----

I love to make center pieces for the dining table. Usually I use something that fits to the season. During the fall some candles and pumpkins seem quite an obvious choice, don't they? The large tray underneath collects all pieces together. Instead of looking cluttered, the end result is unified and makes a bigger impression than any item would if it stood there alone. I found the metal tray in a cheap supermarket nearby. It made me happy to have to pay only few euros for it, because I had just seen a similar one for much higher price in a decoration shop. White is always a good color for me, because it goes well along around the year and can be combined with any other colors. Usually I buy mostly white candles, too, but right now there is something appealing in burgundy/rasberry, or whatever name you give to that sort of red. I am contemplating on adding a splash of that and gold to enrich my yellow season... Hydrangea goes always, too, but in the fall the dark colors are the best... Actually, white pumpkins and hydrangeas are my all time fall favorites. You can find another post with very similar links here.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Kullan kimallusta - Golden shine




Joinakin päivinä aurinko on paistanut ihan ihanasti. Ilmassa on syksyn kirpeyttä jo, mutta aurinkoisina päivinä tuntuu kuitenkin edelleen kohtalaisen lämpimältä. Käveltiin miehen kanssa yhdessä puistossa muutama päivä sitten ja nautittiin valosta ja syksyn väreistä. Monet puut muuttuvat täällä keltaiseksi, mutta tykkäisin kovasti, jos seassa olisi hiukan enemmän punaistakin. Jostakin syystä esimerkiksi vaahterat, mitä täällä kyllä on aika paljon, eivät näytä usein muuttuvan punaiseksi ollenkaan. Ehkä ne on jotakin erilaista lajiketta kuin mihin olen muualla tottunut? Vai voiko erilainen ilmasto vaikuttaa värien muuttumiseen? Työpäivän päätteeksi oli hiukan stressaantunut olo, joten rauhallinen kävely, yhdessäolo, puiston penkillä istuskelu ja juttelu tekivät todella hyvää. Kotiin lähtiessä oli ihanan rento olo.

----

Some days the sun has been shining beautifully! You can feel the fall in the air, but on such sunny days, temperatures are still quite comfortable. Few days ago my husband and I went for a walk to a park to enjoy the autumn light and colors. Many trees turn beautifully yellow here, but I wish there were bit more trees that turned red, too. For some reason the maple trees seldom turn red here. Perhaps they are of a different kind than those I am used to, or can a climate make the trees color differently? On that day I felt slightly stressed out after a long working day, so a peaceful walk in a pretty environment and talking together did help me to calm down. It's amazing what the outdoors and good company can do!  

perjantai 26. syyskuuta 2014

Mikä löytö! - Such a treasure!



Viimeiset pari kuukautta olen etsinyt kirpputorilta sopivan kokoista vanhaa lipastoa/kaappia yläkerran käytävään. Käytävä on L-muotoinen ja aika kapea. Ovien määrän vuoksi ehjät seinänpätkäkin ovat kaikki vain vajaan metrin levyisiä, joten ihan ihmeitä siinä käytävässä ei tehdä. Käytävä on onneksi valoisa ja kapeudesta huolimatta avaran tuntuinen avointen rappusten ja reilinkimäisen kaiteen vuoksi. 

Kiirehdin tytön balettitunnin aikana kirpputorikierrokselle. Viime aikoina siellä ei ole monta kivaa juttua näkynyt, mutta nyt nappasi ensimmäisen viiden sekunnin aikana! Juuri oikean kokoinen pieni kaappi, vanhaa puuta, ei mitään rikkinäistä kohtaa ja muodot kohdallaan, laatikko liukuu ja oven lukkokin toimii moitteettomasti. 

Koska puupinta on itsessään kauniisti kulunut, ajattelin, että se ehkä toisi hyvää kontrastia muuten minun makuun turhan modernilta ja kylmältä näyttävään käytävään. Kun saatiin se kannettua paikalleen huomattiin, että kyllä se siinä kohdassa maalia taitaa tarvita. Joskus sellainen kontrasti toimii täydellisesti, joskus se on liikaa. Eli seuraavan vapaahetken koittaessa vaan sitten nokka kohti maalikauppaa... Ensin ajattelin savuisen utuista, vaaleaa vihreää, koska se sopisi reilinkikaiteisiin, mutta ehkä tuo valkoinen kurpitsakin voisi olla hyvä värivaihtoehto täysin mattana. Maalikauppiaan ilme voisi olla näkemisen arvoinen, kun kassalla vetäisisi kurpitsan pienestä käsilaukusta ja pyytäisi sekoittamaan sen väristä maalia. :) 

----

For the last few months I have been searching for an antique chest of drawers/a little closet to the upstairs hallway. The hallway is L-shaped and rather narrow. With the bathroom and bedroom doors, the walls that are left are each less than 1 meter wide, so you really can't make miracles there. Fortunately, there is a lot of light though. And thanks to the metal banister that pretty much looks like railing on a ship, the space seems more open than you'd think if you just counted square meters. 

This week when taking my daughter to her dance lessons, I hurried to make a second hand shopping round... Lately there have been very little interesting things in that particular shop, but this time I found what I had hoped for in like five seconds! Just right kind of little chest kind of thing, with one drawer and one two shelves! Made of wood, nothing broken, perfect in size and shape, the drawer opens and closes smoothly, and even the lock of the door functions perfectly.

The wooden surface has aged nicely. At first I thought that I could perhaps even leave it like it is, because it could create a good contrast to the hallway that is to my taste bit too modern and therefore somewhat "cold." But as we carried it upstairs, we realised that some paint will be needed. A contrast works sometimes perfectly, but sometimes it's simply too much. So, my next leisure time activity will be going to the paint shop... At first I thought of light smokey green matching to the banister, but that white pumpkin might be a better option in matte. It might be fun to see how the paint shop sales person would look like if I came to a counter and pulled a pumpkin from my little purse asking him to mix that color... :) 

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Mahtavia naapureita ja hasselpähkinöitä - Amazing neighbors and hazelnuts

Meillä on aina ollut hyvä tuuri naapureiden kanssa. Joka paikassa, missä ollaan asuttu, kaikki naapurit ovat aina olleet ihan huipputyyppejä. Kerran tosin sattui säännöllisesti hapankaalia keittelevä pariskunta yhden asunnon alakertaan. Me tietysti tuuletettiin vimmatusti, koska niinä hapankaalinkeittopäivinä meidänkin asunnossa leijaili sitten sellaiset höyryt, että taju melkein lähti. Heitä taas häiritsi kaikenlainen veto, joten keksivät sitten tukkia rappukäytävän tuuletusikkunan. Me ihmeteltiin, että mikä jumi siihen on tullut ja selvisi, että kaikenlaisen tuuletuksen oli tarkoitus loppua siihen paikkaan... Asia tietysti selvisi ja yhteisymmärrys löytyi pienen yskähtelyn jälkeen, mutta vielä vuosienkin jälkeen hapankaalin tuoksukin aiheuttaa edelleen epämukavan tunteen, koska se haju meidän asunnossa oli jotakin ihan käsittämätöntä. Se onkin sitten ainoa edes hiukan omituinen naapurijuttu, mikä tulee mieleen. Aina ja kaikkialla on sattunut asumaan kivoja ihmisiä. Jopa ne hapankaalityypitkin keräsivät kerran meidän parvekkeen alta kaikki kukkarot ja avainniput, mitkä pölistelin liinan kanssa pihalle. Mikä lie sekin älynväläys, ettei ensin raivaa tavaroita pöydältä ennen kuin vetäisee liinan puisteltavaksi... ;)

Mutta siis, hyvät naapurit ja pähkinät! Eräille naapureille oli tullut tänä vuonna mahtava hasselpähinäsato ja todellisia pähkinänsyöjiä on kuulema vain he ja me koko kiinteistössä, joten me saatiin kehoitus poimia niin paljon pähkinöitä kuin jaksamme. Ja mehän jaksetaan! Yleensä, jos niitä haluaa säilyttää talven varalle, ne pitää laittaa vaikka pahvirasiaan tai tarjottimelle kuivumaan ilmavasti muutamaksi viikoksi, jotteivät ne homehtuisi. Meillä taas ne eivät ikinä edes ehdi kuivaa, saati, että niitä ikinä jäisi minkään talven varalle. Tuoreet pähkinät ovat nimittäin ihan käsittämättömän mehukkaita. Niiden jälkeen kuivatut eivät maistu yhtään miltään. Eli nyt täällä pureskellaan pähkinöitä mukavista naapureista taas kerran kiitollisena. :)

----

We have always had great neighbors everywhere we have lived. I can recall only one rare thing relating to neighbors during all these years of living in so many different places. In one place long ago, there was an elderly couple who constantly cooked Sauerkraut. We kept opening the windows at the hallway for ventilation because the stank that rose up to our aparment was beyond description... On one day, the window did not go open at all and we wondered aloud what the problem could possibly be. It turned out that this dear couple hated draft and blocked the opening mechanism of the window, because in their opinion we were having it open far too often. After a bit of chatting a friendly solution was found. After all the years and many apartments later though, I still can't smell Sauerkraut without feeling bit ill. But later on the same dear elderly couple picked up our keys and wallets which I threw by accident out of our balcony when I was shaking the breadcrumbs off the table cloth... You'd think one would first clear up the table and then pull off the table cloth. Nope. Things happen. And then, it's great to be in friendly terms in the neighborhood. ;)

What about the hazelnuts then? Talking about having great neighbors, somebody nearby got a huge nut harvest this fall and asked us to pick up as many as we wanted. If you want to preserve them for winter, you need to let them dry for a couple of weeks. We never get to that though, because the nuts are so juicy when they are fresh, that we eat them always immediately. So, here we are, eating nuts and enjoying great neighbors once again. :)  

maanantai 22. syyskuuta 2014

Yrttitee ja luentoja - Herbal tea and lectures


Parveketta viikonloppuna siivotessa heitin osan yrteistä jo menemään. Loppukesästä aina laiskistun niin pahasti kukkien hoitamisessa, että lopulta, kun kesä on ohi, osa onkin jo päätynyt luonnolliseen loppuunsa ihan itsestään. Löysin sentään kuitenkin muutaman valokuvan tietokonelta viimeisestä minttuteekupillisesta.

Töissä oli tänään eka luentopäivä. Uusia opiskelijoita tuli tänä syksynä hyvän kokoinen joukko. Hauska sekoitus kulttuureja ja personallisuuksia. Loppuviikosta pidettiin jo aloitusjuttuja, joten porukka alkaa olla tuttua toisilleen. Näyttää jo ensisilmäyksellä siltä, että vuodesta muotoutuu mitä todennäköisimmin iloinen ja vauhdikas! Se on aina kiva lisä ja tasapainottava tekijä tälläisessä yhteisössä, kun kuitenkin opiskelu itsessään on osittain ainakin ihan raakaa työtä, kuten kaikkialla muuallakin. 

Mulle on viime vuosina sattunut suurimmaksi osaksi vain toisen ja kolmannen vuoden kursseja. Tänään sitten kakkosten kanssa aloiteltiin Kirkkohistoria 1 -kurssia. Nyt nautin itsekin enemmän, kun on toinen kierros menossa. Viime syksynä opetin sen kurssin ensimmäisen kerran, mutta ihan rehellisesti sanottuna en oikein ikinä tykkää ekoista kierroksista ollenkaan. Siinä joutuu keskittymään pelkän materiaalin hallintaan niin paljon, että itsestä ainakin tuntuu, että varsinainen opetuspuoli uhkaa kärsiä. Omalta opiskeluajalta muistan, että joku luennoitsija kerran sanoi, että ei ikinä kannata valita kurssia, jonka joku opettaa ensimmäistä kertaa. Silloin ihmettelin, että mitä ihmettä sillä nyt on väliä, jos kuitenkin materiaali on kunnossa, mutta nyt kyllä allekirjoitan sen molemmin käsin. Se on nimittäin melkein kuin juhlaa, kun saa opettaa samat jutut uudestaan. Kokonaisuudesta tulee hauskempi, kun ehtii enemmän panostamaan luentojen kulkuun.

----

We were cleaning our balcony on Saturday. I got rid of some of the herbs already. I seem to always slack with my gardening enthusiasm towards the end of the summer. Thus, usually once the season comes to an end, the plants have naturally also entered their final stages... I was happy though to find few pictures of my very last cup of mint tea.        

We had the first day of lectures at work today. Besides the old ones, also a good number of new students have arrived. We seem to have a great mix of cultures and personalities this year. Looking at the student body, I am certain that the community life will not get boring. :)

Lately I have mostly taught courses in the second and third year of the BA program. Today we had a good start with Church History 1 class. They make a nice group. I feel so happy, too, that this is my second round teaching it. When I was a student myself, I remember one lecturer who said to us that you should never choose a course that somebody is teaching for the first time. At that point I thought it was a weird statement, but today I'd definitely agree with it! It feels almost like celebrating, when you can teach the same material for the second, or more, time. The material flows much better because you can invest more time in developing the lectures.  

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Syksyistä oranssia - Autumn orange




Sain muutama viikko sitten ystävältäni syksyisen kukka-asetelman mätsäämään keltaiseen kauteeni. Tuo ystävä, ja myös hänen miehensä, ovat molemmat sellaisia ihmisiä, jotka eivät ikinä unohda huomioida ketään, vaikka olisi kuinka pienestä avunannosta kyse. Se on kaunis luonteenpiirre. Niinpä tässä asetelmassa oli kiitoskortti. Meinasin hiukan häkeltyä, koska jos laskisin viime kuukausien jutut yhteen, niin luulen paremminkin olevani itse kiitoksen velkaa. Olin nimittäin varsinkin heinäkuun alussa niin kiireinen, että tyttö vietti heillä useamman mukavan iltapäivän, kun yritin saada kaiken valmiiksi ennen määräpäivää! Mutta sellainen se ystävä on. Kiitos D!

Taas on muuten syksyiset sosekeitot ruokalistalla. Ensimmäiset kurpitsat ovat nimittäin ilmaantuneet kauppaan! Tämä on jokasyksyinen juttu, joten ohje löytyy täältä. Työkavereiden kanssa katseltiin naisporukalla perjantai-iltana pitkä filmi. Sovimme, että jokainen tuo jotakin syötävää mukanaan. Kuten tavallista ruoka oli moninkertainen määrä siihen nähden, mitä pystyimme syömään, joten toin quichen loput takaisin... Keiton kanssa oikein hyvä yhdistelmä. Täytyy muistaa laittaa ohje tänne jossakin välissä. 

Mukavaa syksyistä sunnuntaita!

---- 

I got few weeks ago a beautiful flower arrangement from my dear friend fitting to my yellow season. This friend of mine, and actually her husband alike, are both persons who never ever forget recognizing anybody giving them a helping hand. It's a very beautiful characteristic to them. Therefore, this arrangement, too, came with a Thank You tag. I admit I was bit confused, because I had felt that I had been the one on the receiving end for the last couple of months as I was feeling desperate with few deadlines... But that's the sweet friend of mine. Thanks D!

Have you seen any pumpkins yet? I noticed few last week in the supermarket and just had to buy one immediately! That's probably THE wedgetable I could make a happy dance for every time I see it... You can find a recipe for pumpkin soup here. It's my favorite during every fall season... In fact, if it was only about me, I might live happily weeks and weeks in a row just eating pumpkin soup. The quiche is also a traditional one. I'll write the recipe here some time soon.

Have a wonderful Sunday! 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Ulkomailla asuminen: uusi kulttuuri - Living abroad: dealing with a new culture

Ulkomailla asumisen yksi rikastuttavimmista, vihastuttavimmista, ilahduttavimmista ja väsyttävimmistä puolista on paikallinen kulttuuri. Varsinainen kulttuurishokki kulkee varmasti useimmilla suurinpiirtein näin. Itse olen huomannut, että jos muutossa kyse on varmasti vain väliaikaisesta ratkaisusta, saattaa päästä huomattavasti helpommalla, koska ei joudu sitoutumaan ihan niin syvästi paikalliseen kulttuuriin. Jos taas mukana on "tullut jäädäkseen"- asenne, niin todennäköisesti joutuu ottamaan sopeutumisen vielä hiukan enemmän tosissaan. Tunnepuoli uuteen kulttuuriin sopeutuessa onkin melkoista vuoristorataa. Sen jälkeen sitten on mahtava tunne, kun pystyy täysin käsittämään jonkun keskustelun syvemmän sisällön ja huomaa ajattelevansa, että sehän on ihan luonnollista, että henkilö koki asian niin tai näin. Matka sen tunteen saavuttamiseen kuitenkin vie jonkin aikaa, ja kulkee ihmetyksen ja ärsytyksen välimaastossa...

Uskon, että mitä kauempana oma ja paikallinen kulttuuri ovat toisistaan, sitä enemmän sopeutumista tarvitaan. Toisaalta, jos vieras kulttuuri on päällisin puolin aika samanlainen kuin oma kulttuuri, monet erot voivat olla niin pieniä, että niitä voi olla hankala hahmottaa. Minulla kaikki muutot ovat kuuluneet tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Periaatteessa kaikki on aika samanlaista, mutta kuitenkin usein jotenkin erilaista. Kulttuuriero on siis toisaalta niin mieto, että jos vain kieltäytyisi ajattelemasta, niin voisi heittäytyä olemaan ihan luonnollisesti itsensä ja säilyttäisi oman tapansa ajatella asioita, eikä siitä varmasti mitään kovin kummallista tapahtuisi. Jos kuitenkin pysähtyy tarkkailemaan sosiaalisia tilanteita hiukan tarkemmin, kuten ihmisten sanomisia, tekemisiä ja ajattelutapoja niiden taustalla, huomaakin olevansa niin erilainen, että pienessäkin tilanteessa sanoo esimerkiksi helposti paikallisen näkökulmasta eriskummalliset vuorosanat, kun suunsa avaa. 

Muutenkin analyyttisesti elämään suhtautuvana ihmisenä tuo puoli on ollut näiden melkein kahdenkymmenen vuoden aikana eri paikoissa asuessa melkoinen stressitekijä. Yrittää hahmottaa, missä joku pieni tilanne meni jollakin tavalla 'omituiseksi,' joku reagoi yllättävällä tavalla, tai miksi tunnelma ryhmässä yhtäkkiä muuttui ilman mitään konkreettista syytä, tms. Tietysti sitä voisi sanoa, että turha ajatella sellaisia pikkujuttuja. Itse olen kuitenkin vakuuttunut, että analysointi nimenomaan kannattaa, koska ihmisiä pääsee lähelle vain, jos pystyy ymmärtämään ja samaistumaan heidän ajattelutapaansa. Ja vasta se on se vaihe, kun ihmiset tulevat itsekin lähelle arkailematta, alkavat "unohtaa" tulokkaan ulkomaalaisuuden ja pitämään häntä osana yhteisöä. Siinä kohtaa sosiaalisissa tilanteissa aletaan jakamaan syvempää sisältöä. Pienetkin nuanssit, tunteet, ja asioiden kokonaisuudet selkeytyvät.

Toisaalta myös oikeiden vuorosanojen oppiminen, ja varsinkin niiden väärien sanomatta jättäminen, auttavat sosiaalisessa elämässä, niin että molemmille osapuolille jää tilanteista hyvä mieli. Jatkuvan muiden ihmisten tarkkailemisen lisäksi, sitä joutuu siis myös tarkkailemaan itseään hiukan kuin ulkopuolisena, jotta saa sovitettua oman käytöksensä ja ajattelutapansa paikalliseen kulttuuriin. Se on välillä hiukan epämukavaa, kun täytyy yksinkertaisesti vain kestää monta omituista tilannetta, ja silti kohdata niistä jokainen rohkeasti ja avoimesti. 

Vaikeutena on, että juuri tuollaiset pienet kulttuurierot ovat paikallisillekin yleensä melkein mahdottomia hahmottaa, koska ne ovat niin luonnollisia ja totuuttuun ajattelutapaan perustuvia asioita. Ulkomaalaiselle siis yleensä selitetään kulttuuria tiettyinä tapoina ja muina ulospäin näkyvinä piirteinä. Ne ovat konkreettisia asioita, kuten vaikka paikalliset ruoat, juhlien viettotavat, tms. Ajattelutavan taustalla olevan logiikan avaminen ulkomaalaiselle on huomattavasti vaikeampaa, koska omaa kulttuuria on yllättävän vaikea katsoa ulkoapäin, ellei ole jostakin syystä joutunut sitä aiemmin tekemään. Jos sellaisen paikallisen sattumalta löytää, joka pystyy katsomaan omaa kulttuuriaan niin etäältä, että osaa kuvailla ajatusprosesseja, hänestä ei kannata päästää irti. Sellaisen puutteessa taas minun kokemuksieni perusteella auttaa yksinkertaisesti vain heittäytyminen ja jatkuva analyysi. 

Prosessi on kuitenkin ehdottomasti eniten plussan puolella. Mikään ei ole hienompi tunne, kuin se, että ulkomaalaisena tietää tulleensa otetuksi yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi, kun huomaa, että sinun ajatellaan ihan luonnostaan ymmärtävän, mistä jossakin asiassa on perimmiltään kyse, tai että saa kuunnella nekin murheet, mitä yleensä kerrottaisiin vain oman perheen jäsenelle. Tai tulee kutsutuksi vaikka sukujuhlaan.     

PS. Muut Ulkomailla asuminen postaukset ovat täällä ja täällä.

----  

One of the most exiting, annoying, challenging and enriching experience in living abroad is to getting to know a new culture. The process is a combination of lots of feelings both positive and negative. The stages of culture shock can be found here. It's a wonderful moment finally to realize that you actually understand what something means to that person who is talking to you. However, to get to that point, the road is paved with both suprise and irritation.

All the big moves we have made have been to cultures that are externally rather similar to that of our own. Yet, we have realised that not being able to pinpoint any obvious differences, has its challenges, too, when you try to adjust to a new situation. Basically, you could of course just decide to be who you are and keep ignoring any details. Choosing to do so would probably not cause any massive hickups. Yet, it is definitely worth analysing social situations, because only if you can share the new culture's way of thinking, you can really get close to the people. To get so close means that people actually begin sharing their LIVES with you instead of just some practicalities. The words themselves are relatively easy to learn, but to actually know what you should say and how you should react in different situations is quite a bit more complicated. Paying attention to such things as a moment somebody reacted unexpectantly, or good atmosphere just suddenly changed without no obvious reason, and so on, may sound like useless analysis of details. Yet, you can't really ignore such little cues, because the patterns of thinking are hidden somewhere in between. Yes, it is stressful, and it makes one feel socially uncomfortable and insecure at times, often times indeed, but it's unavoidable if the goal is to really understand the new culture.

Another complicating matter is, that it is very difficult to find anyone local who is able to explain his patterns of thinking. It's very common to explain to foreigners all sorts of obvious elements of the culture, such as festive traditions and other overt behaviors. It's far more complicated, however, to try to explain how and why people reason or feel certain way, because unless you have been forced to look at your own culture from outside, it's unlikely that you'd ever have paid attention to things that seem normal in your ways of thinking. If you find a person who's able to do that and explain the new culture from inside, treasure him. Otherwise, let's admit it, it's just trial and error combined with a good deal of reflection about the situation and reactions of others and of yourself. It's throwing yourself into new situations again and again with little, or no, guarantee that they will turn out to be pleasant and smooth.

The points that I mentioned above are tiring and at times annoying, but yet, in my experience the process of adjusting to the new culture is definitely worth of going through. Nothing gives you better kicks than realizing that you have finally been accepted as an equal member of a community. Suddenly you notice that people assume that you automatically understand what's the core of the matter they explain to you, you get perhaps invited to a family celebration, or somebody shares with you something one would normally keep in one's closest circle.  That's when you really begin to feel at home.

PS. The other Living abroad posts are found here and here.         

maanantai 15. syyskuuta 2014

A cartoon to cheer up teachers

Juuri viime viikolla kehittelin keskustelukysymyksiä yhteen syksyllä opettettavaan kurssiin. Sunnuntain sanomalehdestä (DeZondag, 14.9.2014) löytyi sitten hauska sarjakuva.

----

Last week I was thinking of class discussion questions for one of the courses I'll be teaching this semester. Then I found a funny cartoon on the Sunday's paper (DeZondag, 14.9.2014).

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

A DIY Dress




Kasvamisessa on se huono puoli vaateostosten suhteen, että jossakin kohtaa löytää itsensä lasten ja aikuisten välistä. Lasten osastolla kaikki näyttää liian lapselliselta, mutta naistenosastolla kaikki on vielä hiukan liian suurta, vaikka tyyli olisikin kohdallaan... Mekoissa varsinkin ongelma on se, että varsinkin arkisia sellaisia on hurjan hankala löytää. 

Ompelin äskettäin tytölle afrikkalaistyylisestä puuvillaprinttikankaasta mekon. Ideana olisi varmaan toiminut tämä, jonka ompelin viime talvena, mutta nyt halusin kokeilla, miten kaula-aukko onnistuu vetoketjun kanssa. Alimmassa kuvassa on palat piirrettynä noin niinkuin suurinpiirtein. Otin sopivankokoisen trikoisen kesämekon mallin yläosaksi. Laitoin siis mekon pöydälle ja piirsin siitä leivinpaperille ensin etupuolen kaula-aukon, olkapään, hihansuun ja siitä suoraan alas vyötärölle. Seuraavaksi käänsin mekon ja piirsin samalla tavalla takaosalle kaavan, mutta lisäsin keskireunaan n. 4cm ylimääräistä vetoketjusysteemiä varten. Tähän on varmaan joku tarkempikin tyyli, mutta onnistuu se näin kotikutoisestikin. Seuraavaksi leikkasin palat ja siksakkasin ne reunoista, paitsi tuota vyötärökaistaletta, koska se tuli sisäpuolelle taitteiden kanssa, joten siihen ei jäänyt mitään purkautuvaa. Sitten yhdistelin yläosasta olkapäät ja kyljet ja takareunan selkäsauman vetoketjun kohdan alta. Seuraavaksi ompelin vetoketjun paikalleen. Kaula-aukon reunan siistimiseen voi leikata kaavoista palat (katkoviivalla merkitty). Ne yhdistetään olkapäistä, siksakataan reunat ja ommellaan kaula-aukon sisäpuolelle. Silityksen jälkeen reunaan voi päältäpäin ommella "koristeompeleen," jotta "kaula-aukonvuoritus" pysyy litteästi paikallaan. Vetoketjureunasta vuorenkulman voi vain taittaa ja ommella paikalleen vetoketjun reunaan.

Hamepala on leveydeltään sama kuin yläosan alareuna kun yläosa on valmiina. Ompelin siitä ensin "putken" niin, että sauma asettuisi taakse vetoketjusauman kohdalle ja yhdistin ylä- ja alaosan. Ennen yhdistämistä kannattaa sovittaa ja kokeilla, mihin kohtaan sauman haluaa, jotta kuminauha laskeutuu mieleiseen kohtaan. Osien yhdistämisen jälkeen hiukan lisää sovittelua ja vyötäröltä voi ottaa sivusaumoista ihan hiukan sisään, ellei halua täysin suoraa mallia. Hienompi kangas laskeutuu varmasti paremmin ja silloin vyötärökavennusta ei tarvita, mutta puuvilla jäi tytön mielestä yläosasta suorana hiukan liian pussimaiseksi. Seuraavaksi ompelin sisäpuolelle kuminauhan mentävän kujan kapeasta kangassuikaleesta. Sitten vain kuminauha paikalleen. Kuminauhanhan nostaa hameen helmaa jonkin verran, joten vasta sen pujottamisen jälkeen näkee helposti mihin kohtaan helman reuna kannattaa kääntää kaksinkertaisella taitoksella. Lopuksi vielä käännös hihasuihin. Ne olisi voinut tehdä samalla tyylilla kuin kaula-aukonkin, mutta kangas loppui kesken, joten yksinkertainen käännös sai riittää... Ilmeisesti tuo mallinukke oli kasvanut siitä, kun kangas oli ostettu pari kuukautta sitten! ;)

Tulipas taas kotikutoiset ohjeet, mutta kukin tyylillään... Lisää ompeluprojekteja löytyy tuosta sivupalkista ompelu-tagin alta.

Mun mielestä nuo pinkit balleriinat on ihan ihanat. Tytöllä on kenkien kanssa sama ongelma kuin mulla itselläkin, eli yleensä kaikki balleriinat ovat liian leveälestisiä. Nyt parina kesänä on kuitenkin löydetty molemmille täydellisesti sopivat Scapan valikoimasta. Ne ovat ohutta nahkaa ja niin kevyet, että tuntuu kuin ei olisi kenkiä jalassa ollenkaan. Värejä on usein ihan kivasti valittavaksi. Tykkäsin itsekin tänä kesänä noista pinkeistä, mutta koska juuri niitä ei ollut aikuisten koossa, valitsin itselleni mintunvihreät.    

----

Our daughter is growing quickly and finds herself currently at a weird stage as it comes to shopping for clothes. The kids' clothes seem admittedly too childish, but the womens' sizes are still just a little bit too large... Especially finding dresses for daily use is nearly impossible. Thus, bit of DIY was needed again.

I sew an African dress for her some time ago. I say African, because there is something in the print that reminds me of the dresses Africans make and wear. I'm not good at giving proper instructions as my DIY is mostly based on error-trial technique... ;) I could have done the same as here, but I wanted to try to make one with a zip. However, I began by drawing a pattern by using a dress that fits to my daughter at the moment well. First I sew together the top with a zip and then added the skirt part. When the parts were together my daughter dried it on so that we could see how much I should take in on both sides of waist. I am sure some finer material would settle nicely without needing to do anything at the waist, but the cotton stuck out bit too much. Then I attached the lining for the elastic band inside the dress and pulled the elastic through it. After that I sew the hem and made the lining for the opening at the top, and finished the edges for the arm openings. 

If you like sewing, you can find more of my projects under the tag "ompelu" on the side column. All my tags are still in Finnish. Should probably think of changing them one day... 

By the way, I love those ballerinas. For both my daughter and myself most shoes are far too wide! For two summers now, however, we have both been lucky to find perfectly fitting ones in the selection of Scapa. They are made of thin leather and come usually in man colorways... These pink ones were my absolute favorite, but since they did not have that color for adult sizes, I went myself for mint green... 

torstai 11. syyskuuta 2014

Taipuuko äiti - Motherly flexibility

Aikamoinen päivä. Orkideat lopettivat kukkimisen ja ylitin itseni ja opetin elämäni ensimmäisen kielioppitunnin latinaa. Tytöllä alkoi latinan tunnit tänä syksynä, kevyesti viidellä tunnilla viikossa. Koulua on mennyt vajaa kaksi viikkoa ja lapset osaavat jo yli viisi kymmentä sanaa... Yksi flunssainen päivä kotona tarkoitti sekä latinan, että ranskan sanakokeiden siirtämistä. Anteeksihan niitä ei kuulema saa, joten ne on vain siirrettävä opettajan kanssa sopimalla. Lisäksi tuli tietysti päivän opetusmatskut. Osa meni oma-aloitteisesti, mutta siitä latinasta tuli pientä paniikkia. Nooh, kirja käteen ja siitä sitten äiti kielioppia opettelemaan... On sanoja, mitkä taipuvat. Niitä ovat verbit ja substantiivit... Vaikka niin kuin Servi laborant, orjat työskentelevät. (Ei sentään ironisesti Äidit työskentelevät.) Ja sitten on niitä sanoja, mitkä eivät taivu... Tässä saa alkaa miettiä itsekin taipuuko vai jääkö taipumatta... täytyy varmaankin alkaa lukea latinaa iltojen iloksi, että saa hiukan etumatkaa ennenkuin kielioppi monimutkaistuu. Viiden tunnin viikkovauhdilla siihen tuskin menee kovin kauaa.

----

Quite a day. The orchids stopped blooming and I gave my first Latin grammar lesson ever. Our daughter began namely studying Latin at school last week. They began humbly with five lesson units per week (!!!) and the kids have memorized already now more than fifty words... One day at home with a flu meant postponing two word quizzes one for Latin and another one for French. Besides, also the material of the day had to be studied independently at home. Everything else was fine, but not Latin. I tell you, this mom was clearly getting out of her comfort zone... There are words that are conjugated and others are not. Thinking about lexical flexibility and motherly flexibility, I think I better figure out some Latin for myself, so that I get bit of advance before the grammar gets more complicated... With five lectures a week that won't take too long.  

maanantai 8. syyskuuta 2014

Työpaikan pihalta - At the working place



Työpaikan pihalta muutama valokuva ennen kuin kesäkukat ihan ehtivät mennä ohi... Tykkään kauheasti mun työpaikan julkisivusta. Nyt kun ruusutkin taas on alkaneet kasvaa kunnolla, näkymä on aika ihana. Siitä lisää toisella kertaa, mutta täällä on muutama kuva. Yksi työkavereista istutti uuden rivin laventelia vanhaan paikkaan. Ne lähtivät heti kasvamaan ihan täysillä. 

Pikkuhiljaa kouluvuosi pyörähtää käyntiin töissäkin. Tällä viikolla palaveerataan työkaveriporukan kanssa muutamana päivänä. Se on aina hyvä yhteinen aloitus. Syksyn luentomatskuja pitää vielä hiukan katsoa etukäteen. Vaikka opetinkin samat kurssit viime syksynäkin, joitakin osioita on aina hyvä hiukan kehitellä, jotta materiaali on taas ajantasalla ja itselläkin innostavana mielessä. Suurimmaksi osaksi näyttäisi kaikki aikataulutkin menevän ihan kohtuullisessa rytmissä... Toivotaan parasta, että niin myös käy. :) Syksyn merkkien suhteen kaikki rastit alkavat jo olla ruuduissaan, vaikka ulkona onkin taas vaihteeksi melkein helle!

Mukavaa alkuviikkoa!

----  

I need to show you a couple of photos from my working place before the flowers fall off... I love the facade at my work. Now that the roses are properly back again, the sight at the entrace is really pretty. If you don't know what I'm talking about, check this one. One of the colleagues planted during the summer some lavendel. They began growing immediately. 

We are almost ready to start with a new school year. This week we'll have some faculty and staff meetings. I need to check my lecture materials through. I taught the same courses during the last fall, too, so now there are just few little things to update. That helps to keep the stuff fresh and exiting in one's own mind, too.  This time it seems that even the calendar will play along nicely during the coming months... Hope it keeps that way. :)

Have a wonderful beginning of the week!    

lauantai 6. syyskuuta 2014

Lauantaiaamun klassikot - Saturday morning classics





Tänä lauantaiaamuna leivottiin sämpylöitä. Toin Suomesta muutaman pussillisen hiukan erilaisia sämpyläjauhoja, joten nyt on hiukan vaihtelua tiedossa syksyn aikana... Täällä jauhosekoitukset eivät ole oikein minun makuuni, koska usein niissä on hiukan sellainen sahajauhomainen koostumus. Mitäs siihen muuta sitten tarvitaan kuin voita lämpimän sämpylän päälle, hyvää teetä kuppiin, lasillinen mehua ja hiukan tuoreita hedelmiä... Ananaksen kanssa teen aina niin, että paloittelen sen kerralla tupper-rasiaan jääkaappiin. Ehkä siinä menee muutama vitamiini hukkaan, mutta helppous ennen kaikkea. Valmiiksi paloiteltuna ja jääkaappikylmänä siitä saa muutamana päivänä mukavasti ja kätevästi otettua aamu- ja välipalaa, tai voi siitä helposti heittää muutaman palan smoothienkin sekaan. 

Parasta laittaa nyt kone kiinni, tänään on nimittäin paljon touhua luvassa latinasta, balettiin, pyöräilyyn ja synttärijuhlallisuuksiin. Taidan itse kuitenkin jättää sen tanssimisen väliin. :)
----

This morning we baked some bread rolls. I brought from Finland couple of different packages of bread flour. It's fun to try out different mixes! Besides fresh bread, what else does one need for a good breakfast? Bit of butter, good tea leaves, some orange juice and fresh fruit... I usually cut a pineapple at once and place pieces in a Tupperware box in the fridge. That way it's nice and cool, but also very easy to use it as a snack or for smoothie. Perhaps some vitamins get lost, but easiness of use weighs heavier in my scale.

I better close the computer for now. It's going to be a busy Saturday learning Latin, bicycling, ballet dancing and birthday partying. No, don't worry,  I will skip the dancing. :)    

perjantai 5. syyskuuta 2014

Toimistokaaosta? - Chaos in the office?


Kesälomalla Saksan poikki ajaessa ostin matkalukemiseksi Martha Steward Living -lehden saksalaisen version. Paljon iiiihania reseptejä ja muutenkin kaikenlaista mukavaa luettavaa. Syksyisin aina muistitaulut puhuttelevat... 

Kotitoimiston kaaos on aina helppo unohtaa kesän ajaksi, mutta syksyllä tulee sellainen lievästi kaoottinen tunne, että oliskohan sitä ajatuskin selkeämpi, jos edes osa muistilappulipareista löytyisi taululta epämääräisten pinojen sijaan. Mikä siinä onkin, että lappuja kerääntyy? Myönnän, että suurin ongelmani ehkä on, että en tykkää napsautella kansioita, vaikka muuten olen turhankin tarkka siisteydestä ja järjestelmällisyydestä. Siksi ne tursuavat ja pursuavat. Ja aina kannattaa käyttää kahta kättä, kun sellaisen vetää hyllystä, koska todennäköistä on, että vain osa on kiinni ja loput ovat, hmm, muuten vain oikeassa paikassa. Mutta onhan sekin jo jotakin, ainakin jos ajattelee, että vaihtoehto olisi, että ne ovat väärässä paikassa. Seuraava melkein yhtä suuri ongelma on, että silloin kun ajatukset on kesken, niitä lappusia on vaikea siinä keskeneräisessä vaiheessa vielä jaotella, kun monet asiat liittyvät vielä toisiinsa... Se on vähän niin kuin jakaisi astioita astiakappiin katsomatta onko ne kuppeja vai kattiloita.  

Eilen olin niin järjestelmällisellä tuulella, että jaoin kaikki viime päivien työjutut kaksiin kansiin. Keksin otsikot ja sitten vaan joko tai. On sekin jo jotakin. Ai niin, puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että ei minulta ikinä mikään häviä. Kaaos muodostuu aina loogisesti, vaikka lopputulos hiukan hämää minua itseänikin. ;)

----

As we drove through Germany on our way to the North, I bought a German version of Martha Steward Living. There are so many great recipes in it, but other articles were interesting, too. Fall approaching makes me always think of notice boards... 

It's easy to forget the mess in the home office during the vacation, but starting to work properly again, makes me think that perhaps few chaotic thoughts became more orderly in my mind if the office was in better shape. You know all little notes, piles of books, hand-written notices to this and that... All those work-in-progress kind of things. If all those thoughts were pinned on the board, would the desk (meaning also the head) be free? I admit that my biggest weakness is filing anything, which is actually bit of a mystery taken that I am otherwise rather meticulous as it comes to order and cleanliness... I mean, if you ever reach out to a file in my office, make sure you use two hands. Usually only few things are attached, the rest are not, but, ahem, they are still in the right place. (That's quite good I guess, at least if you imagine "a wrong place" could be an option here.) Another matter is, when thoughts are still their early stadium, it is almost impossible to sort them out meaningfully under certain headings. It's bit like cleaning up dishes, but not looking whether they are kettles or cups that you put to a shelf... 

Well, yesterday I did feel very organized. I divided this weeks work all into two temporary files, yellow or green, either or and nothing in between. Phew, that's something, isn't it? And just for the record, I never lost anything. The chaos in the office builds always up logically, though the end result makes even me always wonder. ;) 

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Hiukan kultaa - Some gold


Se keltainen inspis iski, kun vaihtelin taulujen paikkoja viime viikolla. Otin sinivalkoiset lautaset pois pianon päältä ja laitoin siihen kolme kultaista peiliä. Kultakehyksiset vanhat peilit on mun kirpputoriheikkous. Sellaisia aina näkee silloin tällöin ja niitä ei voi jättää ostamatta...  Ideana kultakehyspeiliseinästä tuli kyllä mieleen Aurinkokuningas, mutta se on aika kaukainen juttu eikä yhtymäkohtiakaan ole missään kohtaa kullan tai peilin lisäksi, heheh. Parodia on siis tähän yhteyteen sopiva sana. Siksi, ellei parempia ideoita tule mieleen, taidan vain jatkaa keräilyä ja katsoa, mitä tästä seinästä ajan kanssa muotoutuu.

----

The yellow inspiration came, when I changed I figured out another solution for the mirrors. I took the blue and white china plates off the wall and placed three golden mirrors there. These old mirrors with golden frames are my craziest weakess in secondhand shopping... When I find one, I just can not not buy it! The idea of hanging all the golden mirrors on one wall did make me think of Louis XIV of France, but because there is nothing else except the bit of gold and mirrors that make a connection there, it's rather parodical... :P Therefore, unless I come up with something better in a near future, I might as well continue collecting old mirrors with pretty frames and see what kind of shape this wall begins to take.     

tiistai 2. syyskuuta 2014

Sumua ja kirjastokatalogeja - Fog and library catalogues

Tänä aamuna oli ensimmäistä kertaa syksyinen sumu. Valokuva olisi pitänyt ottaa puolta tuntia aikaisemmin, mutta silloin ei ollut kamera vielä menossa mukana. Sakea aamuinen sumu on yksi mun monesta suosikkisäästä. Mottoni on, että jos ei voi herätä auringonpaisteeseen, niin sitten mieluiten sumuun... 

Päivä kului joutuisasti opiskelumatskujen parissa... On se vaan kätevä juttu nykyään, että esim. journal-artikkelit pystyy vaan valitsemaan suoraan yliopiston kirjaston ohjelmasta internetissä ja lähettämään vaikka omaan sähköpostiin pdf-tiedostona. Kaikki ei tietysti ole edelleenkään sähköisessä muodossa, mutta aika paljon säästyy aikaa, kun voi tehdä erilaisia hakuja ihan tuosta vain ja selata tuloksista parhaimmat talteen. Hassua ajatella, miten hurjasti aikaisemmin joutui tekemään työtä ihan vain jo sen eteen, että löysi kirjastosta kaiken tarvitsemansa... Eikä siitä edes ole kovin pitkä aika. Apua, miten vanhalta se saakaan minut kuulostamaan, mutta meidän sukupolvi taisi pitkälti olla sitä porukkaa, joiden aikana kirjastojen pahvikorttilaatikostoista siirryttiin lopullisesti tietokonetiedostoihin...    

----

This morning we had for the first time beautiful autumn weather with thick fog. I should have photographed it half an hour earlier, but at that point driving our daughter to school I had no camera at hand. I must have told it many times already, but thick morning fog is one of my favourite kinds of weather. My motto is that if you can't wake up to sunshine, then preferably to fog, please...

The time goes quickly while studying... It's incredible how the library programs have made it so much faster to collect material. E.g. searching and sending relevant journal articles directly to one's e-mail as pdf speeds up the entire process. Obviously, there is still loads of material that is not online, but it's funny to think of how much manual work used to be involved in doing research... And that's not so long ago actually. That makes me sound really old, but I guess we were pretty much the generation that lived through the final change from libraries' card catalogues to computerized ones... ;)

maanantai 1. syyskuuta 2014

Säilytystilaa koulujen alkaessa - Storage space when school begins


Kaappien päälliset ovat käteviä säilytyspaikkoja, kun vaan muistaisi joskus aina pyyhkiä pölytkin sieltä silmän ulottumattomista... Näistä pulloista, maljakoista ja lyhdyistä on suurin osa kuitenkin sen verran usein käytössä, että ne huuhtoutuvat kyllä aina alas ottaessa. 

Huu, kesä on nyt sitten ihan virallisesti ohi täälläkin. Lapsilla alkoi nimittäin koulut tänä aamuna. "Yli miljoona lasta tien päällä," sanoi radio aamulla, kun koululle ajettiin. Koko entinen luokka hajaantui parin kymmenen kilometrin säteelle eri kouluihin, joten eilen sitten tabletti piippaili jatkuvalla syötöllä, kun jokaista hiukan jännitti tahollaan ja viestit kimpoilivat suuntaan ja toiseen... 

Lastenkasvatusperiaatteissa on tosi paljon eroa eri maissa. Tietysti kaikki perheetkin on erilaisia, mutta jotkut tuollaiset periaatteet on kuitenkin sen verran yleisiä, että useimmat toimivat enemmän tai vähemmän samalla tyylillä ja virallisempi ohjeistuskin on myös yleensä aika samanhenkistä. Tuo jännitysjuttu on minusta hiukan sellainen asia. Täällä tuntuu monesti, että lasten jännitykseen ja pelkoihin koitetaan suhtautua hiukan vähätellen. Oikeasti vanhemmista suurin osa on itsekin hiukan huolissaan kaikesta uudesta, kun aikuisten kesken jutellaan, mutta lapselle silti yleensä vain sanotaan, että mitä turhaa, hyvin kaikki menee, ja tuupataan menemään. Ajatellaan, että jos lapsen pelkoja ei oteta liian tosissaan, ja aikuiset vaikuttavat varmalta ja vahvalta, pelot eivät kasva kovin suureksi ja sitten ne eivät paljon tunnukaan missään. Ihan hyvä ajatus siltä osin, että tottahan se on, että aikuisten ylireagointi tekee helposti tilanteet pahemmaksi. Näissä tilanteissa huomaan usein, että vaikka tuo näkökulma on opettanut minua välttämään ylireagointia, en edelleenkään usko, että pelko kasvaa, jos siitä puhutaan. Ajattelen, että sekä aikuinen että lapsi on kuitenkin lopulta kaikissa tilanteissa voimakkaampi, jos pystyy käsittelemään ajatuksiaan, oli ne mitä tahansa. Sellaista keittiöpsykologiaa tällä kertaa...

---

There's quite practical storage space up on the top of the cupboard... just trying to remember to wipe the dust at least occasionally. ;-) Actually most of these items are in regular use, so they do get cleaned each time they are taken down.

Today the schools began. "More than one million kids on the road this morning," said the radio in the car as we drove together to school. Yesterday evening the tablet was signalling countless of times as the kids from the old class spreading out to different schools set messages to each other about being nerveus about new classmates, teachers...