keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Ihan oikein ylpeä

Joskus sitä huomaa sellaista potentiaalia, mikä ei vielä näy "virallisesti." Ehkä sitä ei ole vielä edes varsinaisesti olemassakaan. Siihen on kuitenkin edellytykset ja jos tarkasti katsoo ja ajattelee, sen saattaa nähdä ehkä olevan syntymässä. Se on sellaista vakaata luottamusta mahdollisuuksiin, joiden uskoo olevan olemassa. Äskettäin oli sellainen tilanne, että näin kirjaimellisesti sellaisen odottamani potentiaalin tulleen esiin. Voi, että olin oikein ylpeä! En tietenkään siksi, että minä olin sen nähnyt etukäteen olevan tulossa ja osasin sitä toivoa. Olin innoissani siksi, että sain olla todistamassa sellaista kasvuprosessia, mikä tuotti hyvää edistymistä ja kypsymistä.

En ikinä säästele kiitoksia, jos joku niitä rehellisesti ansaitsee. En usko sellaisiin ajattelumalleihin, että kehuista voisi (kukaan järkevä) ihminen ylpistyä. Päinvastoin ajattelen, että positiivisessa ilmapiirissä on paremmat mahdollisuudet onnistua. Kun tietää "nauttivansa luottamusta," uskaltaa ponnistaa korkeammalle. Kun tietää, että kykyihin uskotaan, uskaltaa käyttää niitä jännittämättä epäonnistumista. Olin niin ylpeä, etten voinut olla sanomatta sitäkin.

Vielä kotiin tultuanikin sisälläni oikein kupli hyvä mieli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti